Ville Kivimäki

Sodassa tapetaan

Talvi- ja jatkosodassa useimmat suomalaissotilaat eivät kohdanneet vihollista suoraan, ja monet ampuivat tähtäämättä tai jättivät ampumatta. Tiettyjen sotilaiden, kuten konekivääriampujien tai tarkka-ampujien, kohdalle tappaminen kasautui. Kokemukset tappamisesta vaihtelivat: joillekin tappaminen näyttäytyi tehtävänä tai itsepuolustuksena, mikä saattoi lieventää sen psykologista vaikutusta. Jotkut muistivat sen yksityiskohtaisesti ja saattoivat kokea syyllisyyttä, kun taas toisille se jäi epämääräiseksi tai unohtui taistelun sekasorrossa.

Sodankäynnin tarkoituksena on vastustajan väkivaltainen nujertaminen, mutta itse tappamisesta rintamalla tiedetään yllättävän vähän. Tappamiskokemus oli paljon harvinaisempi kuin voisi ajatella. Enemmistö suomalaissotilaista ei koskaan tappanut vihollista – ainakaan omalla aseellaan tähdäten. Suurin osa tappotyöstä tuli tykistön osaksi, eivätkä tykkimiehet käytännössä koskaan nähneet työnsä kohteita, vaan ampuivat koordinaatteina ilmoitettuja maaleja.

Vain vähemmistö sotilaista oli sijoitettu aivan etulinjaan, kiväärinkantaman päähän vastapuolesta. Useissa rintamatehtävissäkään ei yleensä jouduttu ampumataisteluun. Taistelun tuoksinassa osa sotilaista ampui tähtäämättä tai jätti ampumatta kokonaan. Moni ei nähnyt vihollista koskaan silmästä silmään.

Asian toinen puoli on, että tappamistyö kasaantui tietyille sotilaille. Pitkään etulinjan kiväärikomppanioissa palvelleet sotilaat saivat osansa, ja oli tehtäviä, joissa tappamista oli erityisen paljon. Sota seuloi konekivääriampujiksi, partiomiehiksi ja tarkka-ampujiksi sellaisia henkilöitä, jotka kykenivät toimimaan kovassa hermopaineessa häikäilemättä.

Sotilaat valmistelevat tykkiä ammuntaa varten. SA-kuva.

Sotilaat eivät ole paljon puhuneet tappamiskokemuksistaan ulkopuolisille, mutta jonkin verran kuvauksia kuitenkin löytyy. Oli yleistä, ettei tappamista sodassa pidetty varsinaisesti tappamisena ollenkaan, vaan itsepuolustuksena tai ”vihollisen tuhoamisena”. Vastapuolen ihmisyys piilotettiin vihollisuuden taakse ja aseen tehokas käyttö oli sotilaan työsuorite. Jos tästä mielikuvasta kykeni pitämään kiinni, tappaminen ei välttämättä muodostanut minkäänlaista ongelmaa.

Toisaalta mielikuva saattoi myös murtua. Nuoren vihollissotilaan viimeinen katse piirtyi muistiin, kuolleen lompakosta löytyi vaimon valokuva, tai väkivalta koettiin niin suoraan ja raakana, että siitä oli mahdoton ottaa etäisyyttä. Tällaiset muistot jäivät kummittelemaan mieleen ja palasivat painajaisina vuosikymmeniä sodan päättymisen jälkeen. Sotilaat myös pohtivat sodan järjettömyyttä ja tappamisen oikeutusta – usein mustan huumorin ja synkän ironian keinoin.

Saattoi olla, ettei tappamiskokemuksesta jäänyt selkeää muistijälkeä. Sekasortoinen taistelukenttä oli täynnä äärimmäisiä aistiärsykkeitä; kehon ja mielen reaktiot pelkoon ja stressiin sumensivat ajattelua. Ihmiset toimivat refleksien varassa ja tilanne oli ohi sekunneissa. Sota kesti vuosia, mutta taistelukokemuksia sotilaalle saattoi silti kertyä vain yksi tai muutama. Usein sotilas ei tiennyt, oliko tappanut vai ei, sillä taistelun melskeessä oli mahdoton erotella osumia.

Lue lisää:

Kertomuksia tappamisesta

Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. Kirjoittanut Ville Kivimäki. WSOY 2013.

Sodan särkemä arki. Kirjoittanut Ville Kivimäki ja Anssi Männistö. WSOY 2016.

Slide

library_books

Aiheeseen liittyvät tehtävät

Hanki tietoa ja tulkitse

1. Lue teksti ja etsi erilaisia näkökulmia ja asenteita sodassa tappamiseen liittyen. Miten sotilaat suhtautuivat tehtäväänsä? Mitä eri keinoja heillä oli kokemustensa käsittelemiseen?

Ymmärrä ja arvioi

2. Valitse tekstistä yksi näkökulma (esimerkiksi konekivääriampujan tai tarkka-ampujan kokemus) ja kirjoita päiväkirjamerkintä, jossa kuvataan yhden päivän tapahtumia ja tunteita rintamalla.

Käytä ja sovella

3. Jakautukaa pieniin ryhmiin. Lukekaa teksti ja katsokaa Kertomuksia tappamisesta –video.

Kertomuksia tappamisesta

a) Keskustelkaa siitä, miten eri sotilaat saattoivat kokea sodassa tappamisen.
b) Pohdi parisi kanssa, onko tappaminen koskaan oikeutettua? Käyttäkää lähtökohtana tekstistä saatuja tietoja ja ottakaa huomioon erilaiset näkökulmat, kuten itsepuolustus, velvollisuus ja ihmisoikeudet.
c) Miten sota ja tappamisen kokemus voivat muuttaa ihmistä? Voit hyödyntää tekstissä mainittuja esimerkkejä ja yhdistää niitä omiin näkemyksiisi ja ajatuksiisi.

Hanki tietoa ja tulkitse

4. Tee käsitekartta aiheesta SOTILAAN KOKEMUS.

Tutustu parisi kanssa Mitä pelko tekee?, Sodassa tapetaan ja Miten rintamalla kuoltiin? -teksteihin. Katsokaa Murtuneet mielet –video ja Kertomuksia tappamisesta –video.

Ottakaa suuri paperiarkki ja kirjoittakaa keskelle SOTILAAN KOKEMUS.

Laittakaa pääkäsitteiksi Tappaminen, Kuolema, Pelko.
Piirtäkää nuolet pääkäsitteiden välille ja pohtikaa miten nämä liittyvät toisiinsa (esimerkiksi kuoleman näkeminen voi lisätä pelkoa).
Lisätkää jokaiselle pääkäsitteelle alakäsitteitä (esim. itsepuolustus, syyllisyys…).
Selittäkää käsitteitä tarvittaessa, poimikaa lähteistä esimerkkejä tai lainauksia. Vetäkää nuolia toisiinsa liittyvien asioiden välillä.
Lisätkää käsitekarttaan kuvia joko SA-kuvista SA-kuva ja/tai itse piirtämällä.
Esitelkää käsitekartat toisen parin kanssa. Täydentäkää tarvittaessa käsitekarttojanne esittelyjen jälkeen.

Käytä ja sovella

5. Vertaile sotilaiden henkilökohtaisia kokemuksista kahdessa eri sodassa. Tutki kummankin sodan sotilaiden kokemuksia käyttäen historiallisia dokumentteja, haastatteluja, muistelmia ja tutkimuksia. Analysoi, miten sotilaiden kokemukset vaikuttivat heidän henkilökohtaiseen elämäänsä, perheisiinsä ja yhteiskuntiin, joissa he elivät. Pyri löytämään eri konfliktien ja aikakausien sotilaskokemuksia, tunnistamaan yhtäläisyyksiä ja eroja, ja arvioimaan niiden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Käytä vertailuun esimerkiksi toista maailmansotaa, Korean sotaa, Vietnamin sotaa, Persianlahden sotaa tai Afganistania. Tee löydöksistäsi essee tai taulukko.

Hakusana: sotasukupolvi mies