Sonja Hagelstam

Henkireikä sodan keskellä. Kirjeiden merkityksestä jatkosodan poikkeusoloissa

Jatkosodan aikana kirjeenvaihto kotirintaman ja rintamalla olevien välillä oli elintärkeää: kirjeitä kirjoitettiin sotavuosina valtavat määrät. Kirjeet olivat pääasiallinen yhteydenpitoväline, sillä puhelinyhteyksiä oli harvoin saatavilla. Kirjeenvaihto mahdollisti arjen kokemusten jakamisen ja tarjosi selviytymiskeinon ja henkisen tuen kanavan sodan raskauden keskellä. Kirjeiden merkitys henkilökohtaisten suhteiden ylläpitämiselle oli keskeinen. 

Kun sota syttyi kesäkuun lopulla 1941 ja miehet joutuivat rintamalle, kirjeenvaihdosta tuli käytännössä ainoa tapa pitää yllä yhteyttä kotirintaman ja rintaman välillä. Sotavuosina kirjeitä kirjoitettiin poikkeuksellisen paljon.  

Koska lähes kaikki kirjoittivat kirjeitä, arkistoihin on päätynyt kirjeitä kaikista kansanryhmistä. Säilyneet kirjeenvaihdot kertovat sodasta monesta eri näkökulmasta. Tutkimani kirjeenvaihdot sisältävät kirjeitä sekä rintamalta kotiin että kotoa rintamalle. Kahdessa kokoelmassa kirjeenvaihtoa kävivät rintamalla oleva poika ja hänen vanhempansa, kahdessa aviomies ja aviovaimo. Sotilaat edustivat eri aselajeja, eri sotilasarvoja ja palvelivat eri rintamalohkoilla. Kirjoittajat olivat ruotsinkielisiä ja osa miehistä palveli ruotsinkielisissä joukko-osastoissa, osa suomenkielisissä.  

Sipoosta kotoisin oleva kansakoulunopettaja, ylikersantti Curt Enroth (s. 1912) ja hänen vaimonsa Martha (s. 1894) kirjoittivat toisilleen ahkerasti koko jatkosodan ajan. Tiivis yhteys oli pariskunnalle erittäin tärkeä. Kirjeitä kaivattiin ja odotettiin ja jos niitä ei kuulunut valtasi epätoivo mielen. Jokainen kirje rintamalta oli tärkeä elonmerkki. Selittämätön tauko postinkulussa aiheutti suurta huolta ja saattoi tarkoittaa kaikkein pahinta eli sitä että mies oli kaatunut. 

Koska Curt ja Martha kirjoittivat toisilleen lähes päivittäin, heidän kirjeisiinsä mahtui paljon arkisia pieniä asioita. Kun Martha kirjoitti arjen askareista kotona, Curt pystyi hetkeksi ajatuksissaan siirtymään tuttuun ja turvalliseen kotiin. Säännöllinen kirjeenvaihto loi näin ollen tärkeän yhteyden siviilimaailmaan. 

Marthalle olosuhteet rintamalla olivat vieraita ja hän odotti malttamattomana, että saisi lukea millaista elämä rintamalla oli. Curt kertoikin usein asumisesta teltoissa ja korsuissa, lukemisesta, radion kuuntelemisesta, kortinpeluusta, ruuanlaitosta, kuoroharjoituksista, urheilemisesta. Curtin kirjeiden myötä Martha ei jäänyt kokonaan ulkopuoliseksi miehensä elämästä toisaalla.  

Kaikesta rintamalla ei postisensuurin takia saanut kirjoittaa. Sotilaat kokivat myös paljon sellaista, mistä läheisille olisi ollut vaikeaa tai mahdotonta kirjoittaa. Läheisiä ei haluttu huolestuttaa, mutta välillä tarvittiin läheisen tukea ja siksi raskaista kokemuksista ei täysin vaiettu. Kirjeiden kirjoittaminen toimi näin tärkeänä henkireikänä ja selviytymiskeinona.

Sotavuosina kirjeenvaihdolla oli tärkeä merkitys läheisten suhteiden ylläpitämisessä. Curt ja Martha yrittivät luoda tunteen yhteisestä elämästä erossa olosta huolimatta. Kaipuun ja rakkauden ilmaukset välittyivät kirjeitse. Kirjeenvaihdon puitteissa pariskunta tuki ja piti huolta toisistaan ja unelmoi rauhasta ja paluusta kotiin.

Lue lisää: 

Kirjeitä sodasta. Kirjoittamisen tavat ja merkitykset kriisiaikoina. Toimittanut Marko Tikka, Ilari Taskinen ja Seija-Leena Nevala-Nurmi. Postimuseo & Tampereen Historiallinen Seura, Tampere 2015. 

Kirjeet ja historiantutkimus. Toimittanut Maarit Leskelä-Kärki, Anu Lahtinen ja Kirsi Vainio-Korhonen. SKS, Helsinki 2011. 

Kotirintama. Toimittanut Martti Turtola. WSOY, Helsinki 2018.

Hakusanat: sotasukupolvi nainen, sotasukupolvi mies