Saksalaiset saapuvat
Marianne Junila
Kun saksalaiset sotilaat marssivat Suomeen
Alkukesällä 1941 saksalaiset sotilaat marssivat Pohjois-Suomeen. Leirejä pystytettiin ja sotilaiden joukot vyöryivät pitkin Lapin teitä. Tapahtumat herättivät hämmennystä, sillä Suomi oli tuolloin puolueeton maa. Sensuuri rajoitti sotaa koskevaa uutisointia, joten saksalaisten läsnäolo oli monelle mysteeri. Saksalaiset eivät kuitenkaan herättäneet pelkoa tai vihamielisyyttä paikallisissa, vaan pikemminkin toivat turvallisuuden tunnetta.
Alkukesällä 1941 alkoi Pohjois-Suomeen vyöryä niin pohjoisesta kuin etelästäkin kymmeniä tuhansia saksalaisia sotilaita, jotka marssivat ja toisinaan myös lauloivat niin, että tienvarren asukkaat heräsivät siihen yölläkin. Annikki, tuolloin 13-vuotias koulutyttö kertoi, miten kotikylä oli yhden yön aikana muuttunut:
”Aamulla [kun heräsimme] oli ympäristön jokainen neliömetri sotilastelttojen peitossa. Metsässä oli kokonainen armeija ja lisää sotilaita ja kalustoa virtasi maantietä pitkin.”
Sotilaita leiriytyi asutuskeskusten aukeille, maatalojen pihamaille ja niityille. Teiden varsille pystytettiin saksankielisiä tienviittoja opastamaan tiet täyttäneitä saksalaiskolonnia.
Koska sensuuri rajoitti sotaan liittyvää uutisointia, ei saksalaisten saapumista mitenkään selitetty sanomalehdissä eikä neuvottu suomalaisia, kuinka toimia yllättävässä tilanteessa. Vieraiden joukkojen läsnäolo ihmetytti paitsi niiden tavattoman suuren määrän vuoksi myös siksi, ettei Suomi ollut sodassa mukana, vaan puolueeton, liittoutumaton ja miehittämätön maa. Annikki muisteli, kuinka paikalliset yrittivät ottaa omin päin selvää, mistä oli kyse:
”Ennen juhannusta isäni lähti tapansa mukaan aamusella töihin. Hän palasi sinä aamuna kuitenkin hyvin hämmentyneenä takaisin.
Maantien laidassa seisoo sotilas. Mene sinä kysymään minkämaalainen hän on, kun sinä olet koulussa lukenut kieliäkin. Ei hän varmasti naista ammu.
Sotilas ilmoitti olevansa saksalainen ja vartioivansa. Isä meni töihin ja sotilas jäi helteeseen vahtimaan tyhjää maantietä.”
Vaikka tilanne oli hämmentävä ja monenlaisia huhuja liikkui, ei vieraiden joukkojen saapuminen herättänyt paikallisissa asukkaissa huolestumista eikä saksalaisia kohtaan osoitettu vihamielisyyttä. Talvisodan aikana ihmiset olivat kokeneet monin paikoin suurta turvattomuutta. Se, että vihollinen ei tuolloin ollut hyökännyt rajan yli evakuoimattomien ja suojattomien seutujen kimppuun, tuntui olleen lähinnä hyvää tuuria. Talvisodan jälkeinen rauhan tilakin tuntui Neuvostoliiton painostuksen vuoksi ahdistavalta, eikä suomalaisten hätään tuntunut löytyvän mistään apua tai myötätuntoa konkreettisempaa tukea. Toisen maailmansodan senhetkisessä tilanteessa Saksa vaikutti ylivertaiselta sotilasmahdilta. Kun sen sotilaita marssi pohjoissuomalaista maantietä pitkin loppumattomina rivistöinä, turvattomuus haihtui tien pölyyn. Nyt Suomi kyllä pärjäisi!
Lue lisää:
Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941–1944. Kirjoittanut Marianne Junila. SKS 2000.
Jänkäjääkäreitä ja parakkipiikoja. Lappilaisten sotakokemuksia 1939–1945. Kirjoittanut Maria Lähteenmäki. SHS 1999.
