Mikko Siitonen, Jenni Korhonen

Miksi rintama murtui kesällä 1944?

Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuussa 1944 yllätti Suomen armeijan ja puolustusasemat murtuivat jo ensimmäisenä päivänä. Tämä johti nopeaan vetäytymiseen ja Viipurin menetykseen. Syitä rintaman murtumiseen olivat Suomen aseman heikkeneminen Saksan armeijan vetäydyttyä Leningradin läheisyydestä, puolustusasemien linnoittamisessa ja joukkojen sijoittelussa tehdyt virheet sekä asemasodan aiheuttama turtumus, joka heikensi suorituskykyä. Lisäksi sotilastiedustelun puutteet estivät tehokkaan valmistautumisen hyökkäykseen. 

Neuvostoliiton suurhyökkäys yllätti armeijan johdon kesäkuussa 1944. Etulinjassa vihollisjoukkojen liikehdintää ei ollut voinut olla huomaamatta, mutta hyökkäyksen valtavaa voimaa oli tuskin sielläkään odotettu. Suomalaisten koko asemasodan ajan hallussaan pitämät asemat eivät kestäneet, vaan rintama murtui jo ensimmäisenä päivänä. Suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään nopeasti. Viipuri menetettiin vain kymmenessä päivässä. Miksi rintama murtui kesällä 1944?

Jo edellisenä talvena Suomen asema oli alkanut heikentyä, koska saksalaisjoukot olivat joutuneet vetäytymään kauemmaksi Leningradista eli nykyisestä Pietarista Viron alueelle. Tämä jätti suomalaisjoukot yksin Leningradin läheisyyteen. Keväällä 1944 käydyt rauhantunnustelut Suomen ja Neuvostoliiton välillä eivät johtaneet mihinkään ja hyökkäyksen uhka kasvoi yhä.  

Suomen tilanteen muuttuminen oli saanut päämajan harkitsemaan osan Itä-Karjalan joukkojen siirtämistä vahvistamaan Kannaksen puolustusta, sillä Kannaksella rintaman vahvuus oli tuolloin vain 75 000 miestä. Vertailun vuoksi talvisodassa Kannaksella oli ollut lähes 200 000 miestä. Lopulta joukkojen sijoittelua ei muutettu, koska armeijan ylin johto pelkäsi sen lietsovan tappiomielialaa sotilaiden keskuudessa. Joukkoja oli muutenkin vähemmän kuin jatkosodan alussa, koska asemasodan aikana vanhempia ikäluokkia oli kotiutettu työvoimapulan helpottamiseksi kotirintamalla.

Myös asemien linnoittamisella oli merkittävä vaikutus puolustuksen kestävyyteen. Tässä tehtiin selkeitä virheitä. Sen sijaan että Kannaksen puolustuksen vahvistamiseen olisi panostettu, voimavaroja suunnattiin lähinnä Itä-Karjalaan. Keväällä 1944 tilanteeseen herättiin päämajassakin ja annettiin määräyksiä vahvistaa puolustusasemia. Näiden käskyjen toteutus jäi kuitenkin puolitiehen, koska niiden toteuttamista ei valvottu kunnolla. Tällainen asemasodan aiheuttama turtumus, ”sotaväsymys”, ja monenlaiset jäykistyneet käytännöt heikensivät suorituskykyä myös miehistön tasolla. 

Armeijan materiaalitilanne oli melko hyvä ja ajanmukainen. Puutteita oli kuitenkin panssarinvaunujen tuhoamiseen tarkoitetussa aseistuksessa. Suomeen oli kyllä hankittu Saksasta huhtikuussa 1944 merkittävä määrä uudentyyppisiä, kevyitä ja tehokkaita panssarintorjunta-aseita. Nämä “panssarinyrkit” ja panssarikauhut” olivat yksittäisen sotilaan aseita, toisin kun panssarintorjuntatykit. Uudet aseet olivat kuitenkin juuttuneet byrokratian rattaisiin ja ne oli määrätty salaisiksi ja sijoitettu varastoihin.

Sotilastiedustelussa eli vihollisen toimien seuraamisessa oli puutteita. Neuvostoarmeija valmisteli suurhyökkäystä pari kuukautta ja teki suuria joukkojensiirtoja Suomen rintaman läheisyyteen. Jälkikäteen historiantutkijat ovat arvioineet, että suomalaisten olisi pitänyt huomata nämä merkit. Tiedustelulentojen ottamat ilmakuvat valmisteluista tulivat hitaasti armeijan johdon tietoon. Kun tietoa saatiin, siitä tehtiin aluksi vääriä johtopäätöksiä ja lopulta oli myöhäistä tehdä enää mitään.  

Miksi rintama siis murtui? Taustalla oli liian toiveikas ja osin väärä tilannekuva Suomen asemasta ja sotatilanteesta. Puolustusasemien linnoittamisessa ja joukkojen sijoittelussa tehtiin virheitä ja sotilastiedustelussa oli puutteita. Lisäksi asemasodan aiheuttama turtumus ja monet jäykät käytännöt heikensivät suorituskykyä. On kuitenkin syytä muistaa, että neuvostoarmeijan hyökkäysvoima oli todella suuri eikä sen torjuminen olisi välttämättä onnistunut kuitenkaan. 

Lue lisää: 

Pekka Visuri: Suomen sodat 1939–1945: selviytyminen maailmansodasta, Docendo 2024