Asemasota sotilaallisesti
Mikko Karjalainen
Asemasota (v. 1942-1944)
Asemasodassa rintamat pysyivät suurimmaksi osaksi paikallaan, vaikka joitakin taisteluita käytiin. Asemasodan aikana suomalaisilla oli mahdollisuus kotiuttaa osa joukoista sekä keskittyä puolustusasemien vahvistamiseen. Arki rintamalla oli kuitenkin vaarallista; esimerkiksi syyskuussa 1942 kaatui noin 800 sotilasta. Asemasodan pitkittyessä sotaväsymys alkoi nostaa päätään, vaikka sotilaat pääsivätkin vuorollaan lomille. Jatkosodan asemasotavaihe päättyi Neuvostoliiton massiiviseen hyökkäykseen kesäkuussa 1944.
Vuoden 1942 alkuun mennessä rintamalinjat jähmettyivät paikoilleen ja alkoi niin sanottu asemasotavaihe, jolloin kumpikaan sodan osapuoli ei onnistunut etenemään tai toisaalta joutunut vihollisen hyökkäyksen vuoksi vetäytymään asemistaan.
Suomalaiset valtasivat toki esimerkiksi kevättalvella 1942 itäisellä Suomenlahdella sijainneen Suursaaren takaisin ja neuvostojoukot hyökkäsivät keväällä 1942 Syvärin rintamalla niin sanotuissa kelirikkotaisteluissa, mutta kokonaisuudessaan rintamalinjat pysyivät paikoillaan niin Karjalankannaksella, Aunuksen kannaksella, Maaselän kannaksella kuin pohjoisemmillakin rintamaosilla vuoden 1942 alusta kesäkuuhun 1944 asti.
Usein asemasotavaihetta kuvataan siten, että tuolloin suomalaisilla sotilailla oli aikaa tehdä ”puhdetöitä”, kun sotatoimet hiljenivät taustalle. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, sillä myös asemasotavaiheen aikana joka ikinen päivä rintamilla kuoli suomalaisia sotilaita taistelutilanteissa. Esimerkiksi syyskuussa 1942 kaatui noin 800 suomalaista sotilasta, vaikka elettiin niin sanottua rauhallista asemasotavaiheen aikaa. Niin ikään aktiivista taistelutoimintaa oli sekä merillä että ilmassa.
Taistelutoiminnan vähäisyys mahdollisti asemasotavaiheen aikana joukkojen kouluttamisen, puolustusasemien rakentamisen ja joukkojen osittaisen kotiuttamisen. Suomen puolustusvoimien miesvahvuus laskikin vuosien 1942 ja 1943 aikana selvästi pienemmäksi verrattuna vuoden 1941 miesvahvuuteen. Tämä oli pakon sanelemaa, sillä kotirintaman maa- ja metsätaloustuotanto sekä teollisuuden tuotantokyky eivät olisi kestäneet ilman, että rintamilta kotiutettiin taistelutilanteen sen mahdollistaessa osa ennen kaikkea vanhempien ikäluokkien miehistä siviilitöihin.
Yksittäisen sotilaan näkökulmasta asemasotavaihe oli ajanjakso, jolloin rintamapalvelus koostui ennen kaikkea koulutuksesta ja vartiopalveluksesta aktiivisen sodankäynnin sijaan. Niin reserviläiset kuin aktiivisotilaatkin pääsivät vuorollaan lomalle, mutta sotaväsymys nosti päätään. Valistustoimintaan, eli sotilaiden mielialojen ylläpitoon kiinnitettiin rintamajoukoissa erityistä huomiota.
Jatkosodan asemasotavaihe päättyi 9. kesäkuuta 1944, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella. Suomalaiset joutuivat puolustautumaan musertavan ylivoimaisilla voimilla tehtyä hyökkäystä vastaan vetäytyen niin Karjalankannaksella kuin Itä-Karjalassakin.
Lue lisää:
Jatkosodan historia, osa 4. Sotatieteen laitoksen Sotahistorian toimiston julkaisuja, 1993.
