Puhdetyöt
Olli Kleemola
Puhdetyöt asemasodan ajanvietteenä
Puhdetyöt olivat sotilaille tärkeä ajanviete asemasodan vuosina. Sodanjohto tuki puhdetyöharrastusta, sillä se piti mielialaa yllä ja toimi vaihtoehtona alkoholin käytölle. Sotilaat valmistivat erilaisia puu- ja metalliesineita, kuten sormuksia tai käyttöesineitä evakoille. Puhdetyöt kehittyivät sodan jatkuessa, ja lopulta rakennettiin jopa hirsitaloja, jotka kuljetettiin ja pystytettiin kotiseudulla. Monille puhdetyöt olivat myös keino jättää muisto itsestään jos pahin, eli kuolema, osuisi kohdalle.
Puhdetyö-termillä viitataan usein sotilaiden sodan aikana valmistamiin muistoesineisiin. Jatkosodan rauhallisessa asemasotavaiheessa, vuoden 1941 talvesta vuoden 1944 alkukesään, suomalaiset sotilaat tekivät rintamalla puhdetöitä suuressa mittakaavassa. Puhdetyöt eivät olleet yksinomaan suomalainen erikoisuus, vaan niitä tehtiin myös muilla toisen maailmansodan rintamilla ja muissakin sodissa.
Suomen sodanjohto tuki puhdetyöharrastusta. Se oli viinanjuontia ja kortinpeluuta parempaa ajankulua sekä hyvä keino lievittää kotirintaman työvälinepulaa. Esimerkiksi Karjalaan palaaville evakoille tehtiin sodanjohdon vaatimuksesta suuria määriä kotitalousvälineitä, kuten kauhoja ja kirveenvarsia. Puhdetyöharrastus piti yllä joukkojen mielialaa. Vetaraanit ovat usein maininneet ”pikku näpertelyn” pitäneen pelon loitolla, kun saattoi elää hetkessä ja keskittyä vain käsillä olevaan työhön.
Luultiin, että sota loppuisi nopeasti, minkä takia tehtiin nopeasti valmistuvia töitä, kuten sormuksia. Sormukset kulkivat helposti mukana repussa tai asetakin taskussa, eikä niiden työstämiseen tarvittu suuria ja monimutkaisia välineitä. Materiaalit töihin etsittiin paikan päältä. Kotona saatettiin kertoa, että metalli oli alas-ammutuista viholliskoneista, vaikka tosi-asiassa raaka-aine oli saatu kenttäpulloista ja ruoanvalmistusastioista eli pakeista.
Sodan pitkittyessä myös työmenetelmät kehittyivät. Mitä pidemmälle asemasota eteni, sitä mittavammiksi puhdetyöt muuttuivat. Esimerkiksi asevelitaloiksi kutsuttuja hirsirakenteisia omakotitaloja rakennettiin yhteensä noin 1000 kappaletta. Nämä talot rakennettiin rintamalla täysin valmiiksi, minkä jälkeen ne purettiin ja hirret numeroitiin. Numeroidut hirret toimitettiin sitten kotiseudulle, missä talo pystytettiin uudelleen ja luovutettiin esimerkiksi kaatuneen aseveljen omaisille.
Edellä mainittujen tarkoitusten lisäksi sotilaita saattoi innostaa puhdetöiden tekoon myös halu jättää jälkipolville jotain konkreettista muistoksi itsestään, jos pahin tapahtuisi. Eräs veteraani muisteli sodan jälkeen Suomalaisen Kirjallisuuden seuran Korsuperinne-keruukilpailussa: ”Se ajatustapa, ettei sotilaasta jää hänen kaatumisensa jälkeen muuta muistoa kuin muisto nimestä. Ehkä moni poika teki juuri tämän vuoksi puhdetöitä [– –]. Monet näistä [– –] siirtyivätkin muun henkilökohtaisen omaisuuden kanssa omaisille koko kauneudessaan, kun näiden ‘näpertelijä’ oli kaatunut. Nämä olivat töitä jotka vaalivat taitoa ja muistoa…”.
Lue lisää:
Kleemola, Olli; Kauhanen, Riku; Kinnunen, Aake: Käsin ja sydämin – Sota-ajan puhdetyöt. Karisto 2019.
