Yliluonnolliset kokemukset
Riku Kauhanen
Yliluonnolliset kokemukset sodassa – enteitä ja aavistuksia
Sodassa kerrottiin usein yliluonnollisista kokemuksista, kuten enteistä tai aavistuksista. Tarinoissa kerrottiin esimerkiksi sotilaiden aavistaneen kuolemansa. Myös tarinat ihmepelastumisista olivat yleisiä. Kotirintamalla nähtiin unia omaisista, jotka kertoivat kaatuneensa. Enteitä tulkittiin luonnonilmiöistä ja vaikkapa linnuista. Useat tarinoista pohjautuivat vanhaan kansanperinteeseen.
Sotiin osallistuneet ovat kertoneet monista yliluonnollisista kokemuksista, etenkin enteistä tai aavistuksista, jotka kävivät toteen. Monet ovat muistelleet kavereitaan, jotka rintamalla olivat aavistaneet kuolemansa ja antaneet esimerkiksi lompakkonsa ja arvoesineensä vietäväksi omaisilleen juuri ennen kaatumista. Usein kerrottiin myös ihmepelastumisista, kuinka kuolleen äidin ääni tai asetoverin aavistus painostivat kertojaa poistumaan paikasta, jossa oli kohta räjähtänyt kranaatti.
Enteet koskivat usein sodan tai rauhan tuloa. Tarinoissa kertoja tai hänen tuttunsa tiesi täsmälleen joko sodan syttymisen tai rauhanteon hetken. Ennustuksia tehtiin hyvin varhain. Lokakuussa 1936, vuosia ennen talvisotaa, kalakauppias Mikko Reponen julisti kesken jumalanpalveluksen Viipurin tuomiokirkossa kovalla äänellä sodan tulevan ja tuhoavan Viipurin ja kirkon tyystin. Repolaisen ennustus muistettiin hyvin talvisodan alettua, ja hänet ristittiin ”Karjalan profeetaksi”. Rauhaan liittyen esimerkiksi unet Suomen kartasta, josta leikattiin paloja pois, olivat yleisiä.
Hyvin yleinen kokemus kotirintamalla oli nähdä unessa omainen, joka kertoi kaatuneensa tai haavoittuneensa rintamalla. Näitä näkyjä nähtiin myös valveilla, esimerkiksi helmikuussa 1940 kengännauhojaan sitomaan kumartunut nainen näki poikansa yllättäen vieressään penkillä. Kun hän suoristautui, poika katosi. Tämä tapahtui täsmälleen samana hetkenä, jona neuvostoliittolaiset räjäyttivät Summassa korsun, jossa poika oli.
Eläimiin ja luontoon liittyi paljon uskomuksia. Luonteeltaan uteliaita kuukkeleita pidettiin melkein pyhinä lintuina ja sellaisen ampuneelle oltiin vihaisia. Eräs sodankyläläinen mies menehtyi partiossa melko pian ammuttuaan kuukkelin. Tiaisia taas pidettiin vihollisesta varoittavina lintuina. Mikäli taas aamulla herätessä saappaan päällä oli kaksi tikkua tai olkea ristissä, oli se paha enne. Eräs ristissä olleet oljet löytänyt menetti samana päivänä miinaräjähdyksessä sen jalan, jonka saappaan päälle risti oli ilmestynyt. Talvisotaa edelsivät etelässä nähdyt komeat revontulet, joita pidettiin varmana sodan enteenä.
Monet uskomukset perustuivat kansanperinteeseen, joten ne eivät olleet yksinomaan sodan ja armeijan piirissä kerrottuja ja koettuja. Enneunia läheisen kuolemasta on nähty ”aina”, ja muita enteitä on samoin koettu kautta aikojen. Etenkin pihapiirin erikoisiin lintuihin liittyvät kuolemanenteet ovat Suomessa ikivanhaa kansanperinnettä. Usein selityksenä ”ennustuksille” ihmiset ovat nähneet outoa unta tai kokeneet jotain erikoista ja mieleenpainuvaa, ja kun sen jälkeen jotain traagista tapahtuu, tulkitaan jälkikäteen erikoisen unen tai kokemuksen olleen enne tästä. Mikäli mitään erikoista ei tapahdu vähään aikaan, uni unohdetaan.
Kauhanen, Riku. Väärin haudattu sotamies: kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä. Jyväskylä: Atena, 2018.
Myllyniemi, Satumaarit. Yliluonnollinen sota: 1939-1945. Helsinki: SKS Kirjat, 2021.
Nyman, Aarre et al. Sotasavotta: korsuelämää 1939-1944. Helsinki: Otava, 1974.
