Kotona
Mikko Siitonen ja Jenni Korhonen
Suomalaisia koteja 1930-luvulla
Suomessa elettiin 1930-luvulla taloudellisen kasvun aikaa, mikä näkyi kaupungistumisena ja teollistumisena. Silti suurin osa suomalaisista asui yhä maaseudulla osin omavaraistaloudessa. Kaupungeissa asunnot olivat usein ahtaita. Modernit mukavuudet, kuten sisävessat ja kylpyhuoneet, olivat harvinaisia. Myös maaseudulla asuttiin tiiviisti. Sähköistys eteni vähitellen, ensin kaupungeissa ja myöhemmin maaseudulla. Radio yleistyi ja siitä tuli tärkeä viihteen ja tiedon lähde, joka loi yhteenkuuluvuutta suomalaisten keskuudessa.
Sotaa edeltävinä vuosina Suomessa oli eletty taloudellisen kasvun, kasvavan ostovoiman ja lisääntyneen kulutuksen aikaa. Kaupungistuminen ja teollistuminen etenivät vähitellen. Kaupunkien teollisuustyöväestön määrä oli kasvanut 270 000 henkeen ja joidenkin työläisperheiden elintaso lähestyi jo keskiluokkaa. Silti kolme neljäsosaa suomalaisista asui edelleen maaseudulla. He saivat elantonsa maataloudesta ja elivät osin omavaraistaloudessa.
Maaseudulla yli puolet asunnoista oli omistusasuntoja. Maaseudun työväki asui kuitenkin usein vuokralla, monesti työnantajansa omistamassa asunnossa. Kaupungeissa yhteiskuntaluokka määritti asuinaluetta. Suurimmissa kaupungeissa oli omat työläiskaupunginosansa. Työväestö asui vuokralla, mutta se oli tavanomaista myös kaupunkien keskiluokan piirissä.
Kaupunkien vuokratalot olivat pääsääntöisesti kaksikerroksisia puutaloja tai korkeampia, mutta tasoltaan vaatimattomia kivitaloja. Työväestön asunnot olivat usein ahtaita: yhden tai kahden huoneen asunnoissa asui isompikin perhe ja joskus myös alivuokralainen, joka nukkui patjalla ruokapöydän alla. Huonekaluille ei juuri ollut tilaa ja äänieristys oli huono. Varakkaammissa kaupunkikodeissa oli enemmän tilaa ja huonekaluja, viherkasveja ja taidetta.
Kaupunkiasunnoissa ei tavallisesti ollut omaa keittiötä tai vessaa, vaan useampi perhe jakoi ne. Monet peseytyivät yleisissä saunoissa, joissa kuka tahansa sai kylpeä maksua vastaan. Uusiin taloihin rakennettiin nykyaikaiset mukavuudet kuten keittonurkkaus, sisävessa ja kylpyhuone.
Myös maaseudulla asuttiin melko ahtaasti. Maaseudun kodeista 80 prosentissa oli enintään kolme lämmitettyä huonetta. Kolmihuoneisen asunnon keskimääräinen koko oli 58 m²:ä. Kolmasosassa maaseudun kodeista oli kolme tai useampi asukasta huonetta kohden. Kesäisin lisää asuintilaa saatiin lämmittämättömiltä vinteiltä ja aittarakennuksista.
Imatrankosken vesivoimalaitoksen valmistuminen vuonna 1929 mahdollisti yhä useamman kodin sähköistämisen. Maaseudulla sähkövalo oli 33 prosentissa asunnoista, mutta alueelliset erot olivat suuret: vaurailla alueilla kuten Uudellamaalla ja Viipurin läänissä sähkövalo löytyi joka toisesta kodista, mutta Mikkelin ja Kuopion lääneissä vain 7,5 prosentissa kodeista. Kaupunkikodeissa sähköt olivat maaseutua yleisempiä.
Myös keittiöt sähköistyivät hiljalleen. Ensimmäiset sähkökäyttöiset jääkaapit saapuivat Suomeen 1920-luvun lopulla, mutta joka kodin peruskalustoon ne alkoivat yleistyä vasta pitkälti toisen maailmansodan jälkeen. Sähköliedet korvasivat hitaasti puu- ja kaasuhelloja.
Radiosta tuli tärkeä kodin esine 1930-luvulla. Talvisodan kynnyksellä radiolupia oli myyty yli 300 000 kappaletta. Kuuntelijoiden määrä oli moninkertainen, koska radion ääreen kerääntyi koko perhe ja joskus naapuritkin. Aluksi ohjelmaa lähetettiin vain yhdellä kanavalla. Uutiset, urheiluselostukset ja hiljalleen ohjelmavirtaan ujuttautuva kevyt musiikki olivat erityisen suosittuja. Radio myös rakensi suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suomalaisten urheilusankareiden suorituksia seurattiin niin keskiluokkaisessa kaupunkilaiskodissa, työläiskaupunginosan vuokrakasarmissa kuin pellon laitaan rakennetussa pirtissäkin.
Lue lisää:
Onnen maa. Suomi elokuussa 1939. Toimittanut Ulla Paavilainen. Otava, Helsinki 2019.
Suomalaisen arjen historia. Modernin Suomen synty. Toimittanut Kai Häggman. WSOY Porvoo 2007.
Maamme. Itsenäisen suomen kulttuurihistoria. Toimittanut Marjo Kaartinen, Hannu Salmi ja Marja Tuominen. Bookwell, Porvoo 2016.