Suomen sotatalous ja Saksa
Olli Kleemola
Suomen ja Saksan lähentyminen
Talvisodan jälkeen Suomi etsi turvaa Saksasta, koska Neuvostoliitto jatkoi Suomen painostamista ja sota Euroopassa laajeni. Saksasta saatiin apua esimerkiksi viljan, aseiden ja elintarvikkeiden muodossa. Suomi puolestaan antoi Saksan armeijalle kauttakulkuoikeuden maa-alueidensa läpi. Vaikka virallista liittosopimusta ei ollut ennen vuotta 1944, Suomen sotatalous oli riippuvainen Saksan avusta. Saksa hyödynsi Petsamon nikkeliesiintymiä ja Suomi toimitti sille myös merkittäviä määriä paperia.
Talvisota oli päättynyt Moskovan rauhaan 1940, mutta Suomen tilanne näytti edelleen vaaralliselta. Neuvostoliitto jatkoi maan painostamista. Rauhansopimuksen jälkeen perustettu Suomi-Neuvostoliitto-seura lisäsi sisäpoliittista epävakautta. Länsivalloista ei ollut Suomelle tukea, koska Saksa oli lyönyt Ranskan ja hallitsi Tanskaa ja Norjaa. Suomen poliittinen johto halusi kaikin keinoin välttää talvisodan kaltaisen yksin jäämisen. Tukea haettiin lopulta Saksasta, vaikka saksalaismielisyys ei ollut Suomessa suosittua.
Jo huhtikuussa 1940 saatiin ensimmäiset merkit siitä, että Saksan penseä asenne Suomea kohtaan oli muuttumassa. Saksa viestitti, että voisi myydä Suomelle viljaa ja aseita. Saksa oli havainnut Petsamon nikkelin merkityksen omalle sotataloudelleen ja halusi talvisodan aikana taistelukykyiseksi todetun Suomen armeijan osaksi tulevan itärintaman pohjoisosaa.
Elokuussa 1940 saksalainen asekauppias Josef Veltjens saapui Suomeen neuvottelemaan saksalaisjoukkojen kauttakulkuoikeudesta Suomen läpi ja aseiden sekä viljan myymisestä Suomeen. Tällöin solmittiin niin kutsuttu Veltjens-sopimus, jonka tuloksena Suomeen saatiin muun muassa tykistökalustoa.
Suomen ja Saksan välillä ei ennen kesällä 1944 solmittua Ryti-Ribbentrop-sopimusta ollut muodollista liittosopimusta, mutta käytännössä Suomen sotatalous oli jatkosodan aikana täysin riippuvainen Saksasta saaduista ase-, elintarvike- ja polttoainetoimituksista. Saksan sodanjohto käytti monessa yhteydessä etenkin elintarviketoimituksia ”vipuna”, jolla saattoi painostaa Suomea.
Kaupan mittaluokasta antaa kuvaa vaikkapa saksalaisten tammikuun alussa 1942 antama vastaus suomalaisten ruoka-ainepyyntöön. Vastauksen mukaan Suomen armeijan käyttöön toimitettaisiin 200 tonnia kuivaperunaa, 700 tonnia palkokasveja, 2000 tonnia heinää sekä 25 tonnia teetä. Puolustusvoimat tilasikin Saksasta pikaisesti muun muassa 70 000 panssarintorjuntatykin sekä 50 000 jalkaväkitykin ammusta.
Saksaa kiinnosti Suomessa ennen kaikkea Petsamon nikkeli. Lisäksi Saksa sai Suomesta merkittävän määrän esimerkiksi paperia. Suomen ja Saksan suhteiden katkettua Saksassa jouduttiinkin paperinpuutteen vuoksi keskeyttämään lukuisien lehtien ilmestyminen.
Suomen ja Saksan sodanaikaista suhdetta tutkineen Michael Jonasin mukaan oli Suomen onni, että Suomessa ei ollut enempää Saksan sodankäynnin kannalta tärkeitä voimavaroja. Tällöin olisi ollut riskinä, että Saksa olisi miehittänyt maan turvatakseen raaka-aineiden saannin, kuten kävi esimerkiksi öljyä tuottavassa Romaniassa.
Lue lisää
Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Wipert von Blücher ja Suomi. Kirjoittanut Michael Jonas. Ajatus Kirjat 2010.
Sota Lapista. Toimittanut Mika Kulju, Olli Kleemola, Hanna Pukkila-Toivonen & Sari Savikko. Amanita Oy 2023.