Rauhantunnustelut
Leena Hangasmaa
Rauhantunnustelut 1944 – Vaikeiden vaihtoehtojen kevät
Vuonna 1944 Suomi oli vaikeassa tilanteessa. Asemasota oli pitkittynyt ja liittoutuneet painostivat Suomea rauhaan. Rauhantunnustelut alkoivat jo 1943, mutta varsinaisia rauhanehtoja Suomelle tarjottiin vasta vuotta myöhemmin. Vaikka kansa vastusti rauhanehtoja, Suomen poliittiset johtajat jatkoivat neuvotteluja. Saksa reagoi hidastamalla ensin viljavientiä ja sitten aseapua Suomeen. Suomi torjui maaliskuussa 1944 Neuvostoliiton tarjoamat ehdot ja päätti jatkaa taistelua Saksan rinnalla.
Vuoden 1944 alussa Suomi oli vaikeassa tilanteessa. Jatkosota oli kestänyt kaksi ja puoli vuotta ja sodankäynti oli juuttunut asemiinsa. Saksan avulla olimme taistelleet menestyksellä, mutta Saksa oli menettänyt aloitteensa itärintamalla ja näytti yhä ilmeisemmältä, että se häviäisi sodan.
Suomen poliittiset johtajat halusivat solmia Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan. Rauha oli myös Neuvostoliiton intresseissä, jotta se voisi keskittää voimansa Keski-Eurooppaan. Lisäksi paineita rauhan tekoon tuli Yhdysvaltojen ja Ruotsin suunnalta. Sodasta irtautuminen oli helpommin sanottu kuin tehty: Neuvostoliiton ehdot rauhalle olivat kohtuuttomat ja Saksa vastusti rauhantekoa, koska Suomen-rintama sitoi neuvostojoukkoja. Tilanteen purkaminen siten, että itsenäisyytemme puolustaminen säilyisi mahdollisena, vaikutti lähes mahdottomalta.
Rauhaa oli tunnusteltu jo vuoden 1943 puolella, johon Saksa oli reagoinut muun muassa jarruttamalla viljatoimituksiaan. Ilman Saksan viljaa suomalaisten elintarviketilanne olisi ollut hyvin vaikea. Vuoden 1943 lopulla Stalin oli ilmaissut halunsa irrottaa Suomi sodasta ja pian Yhdysvallat alkoi painostaa Suomea rauhantekoon. Ylipäällikkö Mannerheim ilmoitti hallitukselle, että sotilasjohto oli valmis rauhaan raskainkin ehdoin. Kansa vastusti rauhanehtoihin suostumista, sillä suurelle yleisölle tilanne näyttäytyi vakaana – Suomen joukot olivat pitkällä Itä-Karjalassa ja tilanne oli ollut muuttumaton jo pitkään.
Helmikuussa Neuvostoliitto pommitti raskaasti Helsinkiä ja muita Suomen kaupunkeja murtaakseen Suomen puolustustahdon. Se ei kuitenkaan onnistunut. Valtioneuvos J.K. Paasikivi tunnusteli rauhanehtoja Neuvostoliiton suurlähettilään Alexandra Kollontain välityksellä keväällä 1944. Saksalle tunnustelujen selitettiin johtuvan Leningradin saartorenkaan murtumisesta ja saksalaisten vetäytymisestä itärintamalla, minkä vuoksi Suomi oli Neuvostoliiton maa- ja ilmavoimille kuin tarjottimella.
Neuvostoliiton rauhanehdot olivat kovat. Lähtökohtana olivat talvisodan jälkeiset rajat ja lisäksi Suomen pitäisi luovuttaa Petsamo Neuvostoliitolle. Suomen tuli katkaista suhteet Saksaan ja ajaa pois maassa olevat saksalaiset joukot. Suomen oma armeija tuli palauttaa rauhanajan kokoonpanoon. Sotakorvauksia pitäisi maksaa 600 miljoonaa dollaria.
Suomen hallitus ei voinut hyväksyä ehtoja. Saksalaisia oli Suomessa yli 200 000 miestä ja pelättiin kahden rintaman sotaa. Saksalaisten ajaminen pois ja oman armeijan kotiuttaminen yhtä aikaa nähtiin liian vaarallisena – se mahdollistaisi maan joutumisen neuvostomiehityksen alaiseksi. Suomi ilmoitti hylkäävänsä rauhanehdotuksen 17.3.1944.
Julkisuuteen viestittiin neuvotteluiden katkenneen, mutta kulissien takana niitä jatkettiin. Paasikivi ja Carl Enckell matkustivat salaa Moskovaan. Neuvottelut eivät juurikaan muuttaneet ehtoja. Saksa reagoi neuvotteluihin kieltämällä ensin viljan ja sitten aseiden viennin Suomeen. Hallitus viivytti tilannetta toivoen, että suunniteltu liittoutuneiden maihinnousu Länsi-Eurooppaan muuttaisi tilannetta ratkaisevasti. Hallitus katsoi, että itsenäisyys olisi suuremmassa vaarassa hyväksymällä rauhanehdot kuin jos jatkettaisiin taisteluja. Rauhaan ei Neuvostoliiton ehdoilla suostuttu.
Stalin päätti, että Suomi pakotetaan rauhaan suurhyökkäyksellä. Suomen armeijan päävoimat olisi tarkoitus tuhota ja siirtää raja Kymijoelle. Ennennäkemätön hyökkäys Karjalan kannaksella alkoi 9.6.1944.
Lue lisää
Jatkosodan pikkujättiläinen. Kirjoittanut Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. WSOY 2006.
Itärintamalta ei mitään uutta. Asemasodasta välirauhaan. Kirjoittanut Paavo Rantanen. Atena 2015.
Suursodan pelinappula – Suomen kohtalo keväällä 1944. Kirjoittanut Raimo Ruokonen. Artikkeli ilmestynyt teoksessa Sotahistoria Nyt 1/2024. Suomen Sotahistoriallinen Seura ry. 2024.
https://www.sshs.fi/content/uploads/2024/02/SotahistoriaNyt_1-2024.pdf