Lappi palaa
Mikko Siitonen
Lappi palaa – tuhoamissota Suomessa
Lapin sodassa Suomi taisteli entistä liittolaistaan, Saksaa, vastaan. Sota syttyi, koska Suomi oli jatkosodan päättäneessä rahansopimuksessa luvannut ajaa saksalaiset joukot maasta. Sodan alussa lähes 80 %:a Lapin asukkaista evakuoitiin sodan jaloista ja Neuvostoliiton miehityksen pelossa. Saksalaiset käyttivät perääntyessään poltetun maan taktiikkaa, joka johti laajaan tuhoon; esimerkiksi Rovaniemi tuhoutui lähes kokonaan. Lisäksi alueelle jäi yli 80 000 miinaa. Tämä aiheutti pitkään jatkuneita ongelmia ja vaaroja palanneille asukkaille.
Lapin sodassa suomalaiset käänsivät aseensa entistä liittolaistaan Saksaa vastaan. Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot pakottivat Suomen tähän. Sodan alussa Lapin läänin 144 000 asukkaasta lähes 80 prosenttia evakuoitiin Ruotsiin tai muualle Suomeen, usein saksalaisten avustamana. Osa hakeutui omin toimin sukulaisten luokse. Evakuointi toimi tehokkaasti, sillä ihmiset pelkäsivät neuvostojoukkojen hyökkäävän saksalaisia vastaan eikä Lapin väestö halunnut jäädä odottelemaan mahdollista neuvostomiehitystä.
Lapin sodan alussa Suomen ja Saksan välillä oli sopimus taisteluiden välttämisestä. Valvontakomissio kuitenkin pakotti Suomen pian aloittamaan todelliset sotatoimet. Saksalaiset kostivat tämän kokemansa “petoksen” käyttämällä “poltetun maan taktiikkaa”. Sen idea on yksinkertainen: perääntyessään armeija tuhoaa kaiken arvokkaan, josta voisi olla hyötyä viholliselle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rakennusten polttamista, maatalousmaiden tuhoamista tai siltojen räjäyttämistä. Saksalaisjoukot tuhosivat vetäytyessään jopa porotokkia.
Tuhojen määrä oli tyrmistyttävä. Lapissa tuhoutui 14 800 rakennusta, joista noin 5 000 oli asuinrakennuksia, karjarakennuksia 3 500 ja saunoja, riihiä ja muita talousrakennuksia 5 700. Loput olivat kunnan, valtion ja seurakunnan julkisia rakennuksia. Määrällisesti pahimmat rakennustuhot olivat Rovaniemellä ja Sodankylässä. Suhteellisesti suurimmat tuhot olivat Rovaniemen kauppalassa, Savukoskella, Enontekiöllä ja Inarissa, joissa tuhoutui noin 90 prosenttia paikkakunnan rakennuksista.
Rakennusten ohella liikenneyhteydet, sillat sekä sähkö- ja puhelinverkot kärsivät suuria tuhoja. Lapin 752 maantiesillasta jäi jäljelle 24. Rautatiesiltoja tuhottiin kymmenittäin, junaratoja satoja kilometrejä sekä asemarakennuksia ja varikkoja joko poltettiin tai räjäytettiin. Tuhoaminen oli järjestelmällistä: puhelin- ja lennätinlinjat katkottiin, autiotuvat, retkeilymajat, lossit ja laiturit tuhottiin. Toisinaan poltettujen rakennusten rauniot oli lopuksi miinoitettu.
Saksalaiset asensivat Lapin maaperään yli 80 000 miinaa. Niitä raivattiin vuosien ajan ja vielä 1960-luvulla sattui miinojen aiheuttamia tapaturmia ja porokuolemia. Yhteensä Lapista raivattiin vuoteen 1972 mennessä yli miljoona räjähdettä, pääasiassa kuitenkin lentopommeja ja tykistön kranaatteja.
Kun evakot sodan päätyttyä palasivat, vastassa oli lohduton näky: koti oli tuhkana, kylä tai kaupunki tuhottu. Vanhoista pihapiireistä oli jäljellä vain muisto. Kotiinpaluun järkytyksestä toipumiseen saattoi mennä vuosia. Kolttasaamelaisten paluu oli vielä tätäkin järkyttävämpi: he olivat menettäneet koko porokarjansa ja samalla olivat tuhoutuneet mahdollisuudet ikiaikaiseen elämäntapaan ja elinkeinoon.
Useimmilla palanneilla oli mahdollisuus rakentaa vain väliaikaisia suojia ihmisille ja karjalle ennen seuraavan talven tuloa, sillä miinavaara oli kaikkialla ja pulaa oli kaikesta: ravinnosta, vaatteista, rakennusmateriaaleista ja työkaluista. Asumuksina toimivat tuhoilta säästyneet kellarit, ladot, pahvihökkelit, maakuopat ja vanhat parakit ennen kuin uudet kodit saatiin lopulta pystytettyä.
Lue lisää:
Rauhaton rauha. Toimittanut Ville Kivimäki ja Kirsi-Maria Hytönen. Vastapaino 2015.
Lappi palaa sodasta – Mielen hiljainen jälleenrakennus. Toimittanut Marja Tuominen ja Mervi Löfgren. Vastapaino 2018.
