Sota ja saamelaiset
Veli-Pekka Lehtola
Sodaton kansa sodassa
Saamelaisia asuu Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueilla. He ovat perinteisesti olleet sodaton kansa. Toisessa maailmansodassa he kuitenkin joutuivat sotimaan eri maiden armeijoissa, mikä pakotti heidät taistelemaan toisiaan vastaan. Maailmansodan jälkeen ehdotettiin, että saamelaiset vapautettaisiin asepalveluksesta pysyvästi, mutta tämä ehdotus ei johtanut toimenpiteisiin. Sota merkitsi erityisesti Petsamon kolttasaamelaisille suuria muutoksia, kun heidän täytyi jättää kotinsa ja siirtyä asumaan muualle Suomeen.
Saamelaiset ovat kansa, joka asuu neljän valtion eli Norjan, Suomen, Ruotsin ja Venäjän alueella. Valtionrajat halkaisivat 1800-luvulla heidän maansa, mutta he korostavat edelleen olevansa ylirajainen kansa. Saamelaiset ovat siitä erikoisia, että heidän ei varmuudella tiedetä koskaan käyneen sotia eli taistelleen joukolla muita vastaan.
Jo vuosisatoja sitten valtioiden päättäjät ymmärsivät, että sodan syttyessä eri valtioissa asuvat saman kansan jäsenet voivat joutua taistelemaan keskenään. Siksi saamelaiset vapautettiin pitkään asepalveluksesta kaikissa neljässä maassa.
Toisessa maailmansodassa pelko toteutui. Saamelaiset palvelivat sotilaina kolmessa armeijassa, joista kaksi – Suomi ja Neuvostoliitto – oli sotatilassa keskenään.
Talvisodan alkaessa 1939 Suomen saamelaiset kutsuttiin aseisiin taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan, joissa palveli Kuolan saamelaisia. Vuonna 1940 Norjan saamelaiset olivat mukana liittoutuneiden joukoissa taistelemassa saksalaisia vastaan, jotka miehittivät maan.
Jatkosodassa Suomen saamelaiset olivat suomalaisjoukoissa saksalaisten rinnalla hyökkäämässä Neuvostoliittoon. Molemmin puolin Suomen ja Neuvostoliiton rintamaa kaatui saamelaisia. Lapin sodassa saamelaiset olivat mukana karkottamassa maasta saksalaisia, jotka polttivat koko Lapin.
Suomen saamelaiset palvelivat pääosin Petsamon rintamalla, jossa toimi myös puna-armeijan poroprikaateja. Jotkut Suomen saamelaiset veteraanit olivat varmoja, että eräässä taistelussa vastapuolella oli saamelaisia. He olivat tunnistavinaan nämä huudahduksista sekä käyttäytymisestä ja tavasta käsitellä poroja.
Sotien jälkeen kokoontunut saamelaisasiain komitea ehdotti mietinnössään vuonna 1952, että vastaavan tilanteen välttämiseksi saamelaiset olisi vapautettava Suomessa aseista.
Se vetosi Norjan ja Ruotsi-Suomen väliseen Strömstadin sopimukseen (1751), jonka mukaan saamelaisia ei saanut alistaa ”sota-ajan mukanaan tuomalle tuholle tai minkäänlaiselle pakolle tai väkivallalle, vaan heitä on aina pidettävä ja kohdeltava kuin omia alamaisia olivatpa he millä puolella rajaa tahansa”. Ehdotus ei tuottanut tulosta.
Suomen kolttasaamelaisille toinen maailmansota merkitsi koko entisen elämän katkeamista, kun he joutuivat jättämään Petsamon alueella sijainneet kotiseutunsa. Heidät asutettiin Inarijärven rantamille. Kolttien maat jäivät rajanvedossa Neuvostoliitolle, joka muutti ne sotilasalueeksi.
Lue lisää:
Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896–1953. Kirjoittanut Veli-Pekka Lehtola. SKS, Helsinki 2012.
