Paluu rauhaan
Mikko Siitonen, Jenni Korhonen
Suomalaisten rauha
Suomi selvisi toisesta maailmansodasta suhteellisen pienin tuhoin verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Poikkeuksena oli Pohjois-Suomi, joka tuhoutui Lapin sodassa perusteellisesti. Sodan jälkeen Suomi pystyi säilyttämään demokraattisen yhteiskunnan. Suomen juutalaiset välttyivät kansanmurhalta, ja suurin osa siviileistä selvisi sodasta. Vaikka Suomi maksoi sotakorvauksia ja talous oli tiukalla, tilanne oli parempi kuin monissa muissa maissa. Suomi välttyi myös miehitykseltä, mikä mahdollisti itsenäisen jälleenrakentamisen sotien jälkeen.
Suomen toinen maailmansota päättyi muusta Euroopasta poikkeavalla tavalla. Eroja on väestön kokemuksissa, rakennetun ympäristön tuhoissa, yhteiskunnallisessa pysyvyydessä sekä ihmisuhrien mittakaavassakin. Suomen ja muun Euroopan erot ovat merkittäviä ja ne auttavat ymmärtämään suomalaisten poikkeavia kokemuksia ja muistoja.
Jatkosodan päättyminen oli Etelä- ja Keski-Suomessa jo astumista rauhan aikaan. Lapissa sotaa taas käytiin vielä kuukausia. Lapin sota hiipui vuoden 1945 aikana: tammi-toukokuussa sota vaati 603 ihmisen hengen. Vain 17 näistä oli taistelussa kaatuneita tai kadonneita. Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit maaliskuussa 1945, vaikka Hitler oli edelleen vallassa eikä neuvostoarmeija ollut vielä hyökännyt Berliiniin. Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommeihin oli aikaa vielä lähes puoli vuotta.
Sodan päättyminen maailmalla tarkoitti sotilaiden vähittäistä kotiuttamista, usein vieraasta maasta tai valtamerten takaa. Suomalaisjoukkojen kotiuttaminen alkoi jo Lapin sodan aikana ja sotilaat olivat valmiiksi omalla maaperällä. Vain pieni osa suomalaisjoukoista, 3500 miestä, oli joutunut sotavankeuteen. Sodassa kuoli 2000 suomalaista siviiliä, mikä on sekä määrällisesti että suhteellisesti erittäin pieni luku. Suomen juutalaiset olivat säästyneet vainoilta ja kansanmurhalta.
Pohjois-Suomea lukuun ottamatta tiet ja rautatiet, sähköverkot ja vedenjakelu olivat pääosin toimintakunnossa. Kaupunkien tuhot olivat paljon Keski-Eurooppaa vähäisemmät. Euroopassa sota jätti jälkeensä puutetta, nälänhätää ja sairausepidemioita. Myös Suomessa elettiin pulataloudessa ja tiukassa ruoan säännöstelyssä seuraavat vuodet. Tilanne oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Saksassa.
Hävinneet valtiot maksoivat sotakorvauksia Neuvostoliitolle, jolla oli myös edessään valtava jälleenrakennusurakka. Suomen valtion taloutta sotakorvaukset rasittivat vuoteen 1952 saakka. Niiden ansiosta Suomen teollisuus tuli kytketyksi Neuvostoliiton markkinoihin ja myöhempinä vuosikymmeninä maiden välinen kauppa vaurastutti Suomea huomattavasti.
Hävinneistä valtioista vain Suomi säästyi miehitykseltä, vaikka liittoutuneiden valvontakomissiolla oli tiukka ote Suomeen sodan jälkeisinä vuosina. Kommunistien toiminta sallittiin ja fasistinen toiminta kiellettiin, mutta yhtään suomalaista ei tapettu kostotoimissa tai tuomittu kuolemaan, toisin kuin muualla Euroopassa. Vaikka Suomessakin järjestettiin oikeudenkäynnit sotasyyllisille, Suomi sai itse tuomita johtajansa. Lisäksi hallitusmuoto, virkamiehet ja suuri osa poliittisista johtajista pysyivät samoina kuin ennen sotaa.
Suomen juutalaiset olivat pieni, noin 3000 hengen vähemmistö, eikä heitä luovutettu sodan aikana Saksaan. Sen sijaan maahan pakolaisina tulleista luovutettiin kahdeksan henkilöä ja joitakin kymmeniä sotavankeja. He joutuivat keskitysleireille tai teloitetuksi. Myöhemmin on arveltu, että luovutusten syynä oli Saksan painostus. Muuhun Eurooppaan verrattuna juutalaisten kohtalo jäi Suomessa melko etäiseksi asiaksi.
Kaikkialla Euroopassa tehtiin väestönsiirtoja. Miljoonat ihmiset joutuivat muuttamaan kotipaikkakunniltaan pysyvästi tai tilapäisesti. Usein syyt olivat etnisiä ja poliittisia. Suomen väestöstä 12 prosenttia siirtyi menetetyiltä alueilta muualle maahan. Pohjois-Suomen väestö evakuoitiin Lapin sodan alkaessa. He pääsivät kuitenkin pääosin palaamaan kotiseuduilleen. Neuvostoliiton kansalaiset luovutettiin kotimaahansa, osin vastoin tahtoaan.
On hyvä muistaa, että vaikka mittakaava inhimillisessä kärsimyksessä oli Suomessa pienempi, yksilötasolla tragedia oli yhtä suuri. Suomalaisen sotalesken, evakon, invalidin, veteraanin tai kenen tahansa kansalaisen kärsimystä ei vähennä se, että jossain kärsiviä oli vielä enemmän.
Lue lisää:
Rauhaton rauha. Toimittanut Ville Kivimäki ja Kirsi-Maria Hytönen. Vastapaino 2016.
