Leena Hangasmaa, Jenni Korhonen, Mikko Siitonen

Yksilön suru on yhteisön asia

Sota-ajan Suomessa henkilökohtainen suru muuttui yhteisön asiaksi. Kun isät, veljet ja puolisot lähtivät rintamalle, perheet joutuivat elämään jatkuvassa huolessa ja pelossa. Kuolema saattoi kohdata läheisiä rintamalla tai pommituksissa, ja sotaleskien sekä äitien odotettiin kantavan surunsa arvokkaasti. Sankarihautajaiset muodostivat yhteisöllisen seremonian, jossa korostettiin isänmaan puolesta kuolemisen arvoa yksilön elämän merkityksen yli.

Sota oli pelon aikaa. Perheet joutuivat erilleen, kun isät, puolisot, pojat ja veljet lähtivät rintamalle. Lapset saatettiin lähettää pommituksia pakoon kaupungeista maalle tai sotalapsiksi Ruotsiin. Huoli läheisistä oli jatkuvaa. Kuolema saattoi viedä läheisen rintamalla, pommituksissa tai pohjoisen itärajan kyliin kohdistuneissa partisaani-iskuissa. Kuoleman saattoi kohdata myös itse.

Sankarihautajaiset Naantalissa 1943. Kuvan äiti on menettänyt jo kolme poikaansa, sillä hänellä on rinnassaan kolme sururistiksi kutsuttua kunniamerkkiä. Talvisodan aikana päätettiin, että kaatuneen sotilaan lähiomaisille annetaan 4. luokan Vapaudenristi mustassa nauhassa. SA-kuva.

Menetys ja suru koskivat myös kotia ja omaisuutta. Pommitukset tuhosivat asuin- ja liikerakennuksia, ja sotaa pakoon joutui lähtemään satojatuhansia suomalaisia. Jotkut pääsivät palaamaan poltettujen kotiensa raunioille, mutta Karjalan, Petsamon ja Sallan evakot joutuivat jättämään sodan jälkeen kaiken lopullisesti taakseen.

Sotilaat kantavat arkkua sankarihautajaisissa 1942. Kuva: Viljo Pietinen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Monen naisen kohdalla pahin tapahtui, kun viesti kaatumisesta rintamalla saapui. Sotaleskien ja äitien odotettiin kantavan menetyksensä arvokkaasti, jopa isänmaalle annetusta uhrista iloiten. Kaatuneet haluttiin esittää kansan yhteisenä uhrina, joka osoitti, miten paljon tavoitteiden saavuttamisen puolesta oli jo annettu. Liiallinen sureminen kyseenalaisti annetun uhrin merkityksen.

Suomessa sota-aikana rintamalla kaatuneet tuotiin kotipaikkakunnalle haudattavaksi ja heille järjestettiin sankarihautajaiset. Tilaisuuksista rakennettiin isänmaallisia juhlia, joissa kunnioitettiin vainajan ja hänen läheistensä isänmaan puolesta tekemää uhrausta.

Sankarihautajaiset Savonlinnassa 1939. SA-kuva.

Sankarihautajaiset eivät olleet yksityinen tilaisuus, vaan niiden järjestämisestä vastasivat pääasiassa suojeluskunnat ja lotat. Tavoitteena oli, että hautajaiset muodostuisivat yleviksi joukkotilaisuuksiksi, jotka vahvistaisivat kansan taistelutahtoa. Sankarihautajaiset olivat yksi keino korostaa isänmaan puolesta kuolemisen arvoa yksilön elämän merkityksen yli.

Läheisensä sodassa menettäneen oli siis kannettava suurin tuska yksin ja yksityisesti.

Lue lisää:

Naisten aseet. Suomalaisena naisena talvi- ja jatkosodassa. Toimittanut Riikka Raitis ja Elina Haavio-Mannila.

Sodan särkemä arki. Kirjoittanut Ville Kivimäki ja Anssi Männistö. WSOY 2016.

Slide

library_books

Aiheeseen liittyvät tehtävät

Ymmärrä ja arvioi

1. Lue teksti ja vastaa:

a. Miten sota-aikana oli sopivaa surra sodassa kuollutta läheistään?

b. Miksi suruun suhtauduttiin tällä tavalla?

c. Pohdi, olivatko yhteiskunnan odotukset surun kantamisesta oikeudenmukaiset sotaleskille ja äideille. Perustele näkemyksesi.

Ymmärrä ja arvioi

2. Suruun ja menetykseen liittyvät kuvat sotavuosilta ovat valtaosaltaan virallisia Suomen armeijan SA-kuvia. Vain sankarihautajaisista on suhteellisen paljon yksityiskuvia. Pohdi syitä, miksi näin on?

Ymmärrä ja arvioi

3. Suomen armeijan tiedotuskomppanian kuvaajat saivat jatkosodan aikana Päämajasta käskyjä, joissa heitä kehotettiin kuvaamaan hyvin hoidettuja sankarihautoja. Miksi tällaisia käskyjä annettiin?

Käytä ja sovella

4. Tutki artikkelin kuvia. Valitse kuvista kaksi, joita tarkastelet tarkemmin. Vastaa molempien kuvien kohdalla seuraaviin kysymyksiin:

– Mitä kuvassa tapahtuu?

– Pohdi, mitä kuvalla halutaan esittää tai kertoa.

– Pohdi, mitä kuvassa jätetään näyttämättä tai kertomatta.

Ymmärrä ja arvioi

5. Lukekaa teksti ja vertailkaa pienryhmässä sota-ajan ja nykyajan tapoja käsitellä menetystä ja surua. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia löydätte? Mistä eroavaisuudet ja yhtäläisyydet voisivat johtua?

Hakusana: sotasukupolvi nainen