Päämajan toiminta
Mikko Karjalainen
Päämaja (v. 1939-1944)
Päämaja, Suomen armeijan sodanjohtoesikunta, toimi talvi- ja jatkosodan aikana. Se jakautui yleisesikuntaan, joka vastasi sodanjohtamisesta ja toimi Mikkelissä, sekä sotatalousesikuntaan, joka keskittyi ase- ja sotavarustushankintoihin ja toimi aluksi Helsingissä. Sotatalousesikunta siirtyi jatkosodan aikana Tampereelle, Tyrväälle ja Vihtiin. Päämajassa päätösvalta keskittyi pitkälti ylipäällikkö Mannerheimille. Päämaja muuttui Puolustusvoimain pääesikunnaksi jatkosodan jälkeen 1944.
Suomen armeijan Päämajan tehtävänä oli johtaa Suomen armeijan toimintaa talvi- ja jatkosodan aikana. Se oli siis sodanjohtoesikunta. Päämaja jakautui jatkosodan aikana kahteen osaan: varsinaisesta sodanjohtamisesta vastanneeseen Päämajan yleisesikuntaan ja ase- ja sotavarustushankinnoista vastanneeseen Päämajan sotatalousesikuntaan. Talvisodan aikana sotatalousasioista vastannut sotatalouspäällikkö oli toiminut puolustusministerin alaisena.
Päämajan yleisesikunta – joka yleisesti tunnettiin varsinaisena ”Päämajana tai Päämaja I:nä” – toimi Mikkelissä ja sen lähiympäristössä niin talvi- kuin jatkosodan aikana. Päämajan sotatalousesikunta – joka tunnettiin niin sanottuna Päämaja II:na – toimi puolestaan Helsingissä koko jatkosodan ajan helmikuuhun 1944 asti, kunnes iso osa sen toiminnoista siirrettiin hajasijoitukseen Tampereelle, Tyrväälle ja Vihtiin.
Yleisesikunta ja Sotatalousesikunta toimivat tiiviissä yhteistyössä, mutta omina organisaatioinaan. Sotatalousesikunnan tärkeimpänä tehtävänä oli niin ulkomailta kuin kotimaasta tehtävien sotamateriaalihankintojen suunnittelu ja johtaminen. Jatkosodan aikana sotatalousasioiden kokonaisuutta tarkasti suoraan ylipäällikkö Mannerheimin alaisuudessa sotataloustarkastaja, kenraaliluutnantti Leonard Grandell. Sotatalousesikunnan käytännön toimintaa johti sotatalouspäällikkö, insinöörieversti Runar Bäckström.
Päämajan yleisesikunnan toiminta käynnistyi vajaa puolitoista kuukautta ennen talvisodan syttymistä puolustusministeri Juho Niukkasen käskystä. Talvisodan ensimmäiset päivät se toimi Helsingissä siirtyen 3.12.1939 Mikkeliin. Vihollisen pommittaessa Mikkeliä rajusti 5. tammikuuta 1940 siirtyi Päämajan yleisesikunta hajasijoitukseen kaupungin ulkopuolelle.
Talvisodan päätyttyä Päämajan yleisesikunta siirtyi Mikkelistä takaisin Helsinkiin. Päämaja muuttui Puolustusvoimain pääesikunnaksi 16. syyskuuta 1940. Käsky Päämajan uudelleenperustamisesta annettiin 17. kesäkuuta 1941. Päämajan yleisesikunta ja sotatalousesikunta toimivat läpi sodan 4. joulukuuta 1944 asti, jolloin Päämaja siirtyi rauhanaikaiseen kokoonpanoon ja muutettiin Puolustusvoimain pääesikunnaksi.
Talvi- ja jatkosodan aikana Päämajan yleisesikunnan päätöksenteko muotoutui ylipäällikkö Mannerheimin tahdon mukaiseksi. Mannerheim johti Päämajan ylintä päätöksentekoa hyvin pitkälti itse suitsien lähimpien alaistensa päätöksentekoa voimakkaasti. Päätösvallan keskittäminen näkyi konkreettisesti myös siinä, että talvisodan jälkeen sotatalousasioiden päätösvalta siirtyi puolustusministerin alaisuudesta ylipäällikkö Mannerheimin vastuulle.
Lue lisää:
Mannerheimin saappaan jäljillä. Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana. Kirjoittanut Pia Puntanen. Mikkeli 1993.
Mannerheimin päämaja. Sodanajan johtoesikunta 1918–1944. Kirjoittanut Mikko Karjalainen. Keuruu 2019.
