Inkeriläiset
Ulla Savolainen
Inkeriläisten kohtalot sodan aikana
Toisen maailmansodan aikana noin 63 000 inkeriläistä siirrettiin Saksan valloittamalta Inkerinmaalta Neuvostoliitosta Suomeen. Suomen hävittyä jatkosodan Neuvostoliitolle, heistä noin 55 000 palasi vapaaehtoisesti tai palautettiin pakolla Neuvostoliittoon.
Inkeri tai Inkerinmaa on Suomenlahden eteläpuolella, nykyisen Venäjän alueella sijainnut alue, joka ei ole ollut itsenäinen valtio. Inkerin vanhimpia tunnettuja kansoja ovat itämerensuomalaisia kieliä puhuvat vatjalaiset ja inkerikot. Nykyisen Suomen alueelta muutti Inkeriin ihmisiä 1600-luvun alusta lähtien ja 1800-luvun kuluessa suomenkielisiä alettiin yleisesti pitää suomalaisina.
Jo ennen toista maailmansotaa Inkerinmaan suomalainen väestö oli vähentynyt merkittävästi. Syynä olivat ihmisten karkotukset eri puolille Neuvostoliittoa, jotka alkoivat 1920-luvun lopulla ja kiihtyivät 1930-luvun puolivälissä. Toinen maailmansota oli lähestymässä.
Kesällä 1941 Saksa valloitti osan Inkerinmaata Neuvostoliitolta tähtäimenään Leningrad. Jatkosodan aloittanut Suomi oli Saksan liittolainen. Leningradin valtaus epäonnistui ja Saksa alkoi piirittää kaupunkia. Inkerinmaa jakautui Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen hallitsemiin alueisiin. Neuvostoliitto siirsi piiritetyltä alueelta suomalaisväestöä Siperiaan.
Olosuhteet Saksan miehittämällä alueella olivat vaikeat talvella 1941–1942. Tuhansia siviilejä menehtyi tauteihin ja nälkään. Saksa ehdottikin Suomelle inkerinsuomalaisten siirtämistä Suomeen. Suomi ei tähän suostunut. Pian työvoimapulasta kärsinyt Suomi puolestaan ehdotti Saksalle inkeriläisten siirtoa. Nyt puolestaan Saksa ei suostunut ehdotukseen, koska oli jo ehtinyt työllistää väestön. Noin 2000–3000 inkeriläistä kuljetettiin töihin Saksaan ja Itä-Eurooppaan.
Syksyllä 1943 Saksan heikennyttyä sodassa, kaikki Saksan miehitysalueen inkerinsuomalaiset, inkerikot ja vatjalaiset päätettiin siirtää Viron kautta Suomeen. Vaikka siirtyminen oli periaatteessa vapaaehtoista, käytännössä kyse oli pakosta. Kesään 1944 mennessä Suomeen oli siirretty noin 63 000 ihmistä. Suomessa inkeriläiset sijoitettiin yleensä maaseudulle, työkykyiset maataloustöihin ja lapset kouluihin. Viranomaiset valvoivat siirtoväkeä, eivätkä he saaneet vapaasti päättää asuin- tai työpaikastaan.
Suomi hävisi jatkosodan Neuvostoliitolle. Suomeen vastentahtoisesti siirretyt, Suomen armeijassa sotineet ja orpolapset tuli palauttaa Neuvostoliittoon. Vapaaehtoisesti Suomeen tulleille palaaminen oli periaatteessa vapaaehtoista. Valtaosa siirtoväestä, noin 55 000 ihmistä, päätyi kuitenkin palaamaan. Palaamisen syitä olivat lupaus kotiseudulle pääsemisestä, tyytymättömyys elämään Suomessa sekä painostus. Lopuista noin 8000 ihmisestä puolet siirtyivät Ruotsiin.
Kotiseudulleen inkeriläiset eivät päässeet, vaan heitä sijoitettiin Keski-Venäjälle. Monet siirtyivät vuosien saatossa neuvosto-Karjalaan tai -Viroon ja 1990-luvulta lähtien paluumuuttajina myös Suomeen.
Lue lisää:
Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940-luvulla. Kirjoittanut Pekka Nevalainen. Otava 1990.
Inkeri: Historia, kansa, kulttuuri Toimittanut Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1991.
https://inkerilaiset.finlit.fi
