Naiset sodassa
Leena Hangasmaa
Naiset sodassa
Sota muutti naisen rooleja merkittävästi. Vaikka naiset eivät olleet rintamalla taistelemassa, he työskentelivät moninaisissa tehtävissä kotirintamalla, kuten lottina, sairaanhoitajina ja teollisuudessa. Sodan aikana naiset hoitivat myös perheen ja pyrkivät selviytymään pula-ajan haasteista, kuten ruuan hankinnasta. Sodan jälkeen moni nainen menetti työpaikkansa, kun miehet palasivat rintamalta. Naisten kokemukset sodasta olivat vaihtelevia, mutta heidän panoksensa oli korvaamaton yhteiskunnan pyörittämisessä sodan aikana.
Sota muutti ratkaisevasti naisten elämää. Vaikka naiset eivät palvelleet armeijassa, rintaman läheisyydessä työskenteli jatkuvasti yli 20 000 naista. He olivat eri tehtävissä toimineita lottia, sotilaskotisisaria ja sairaanhoitajia. Valtaosa naisista oli kotirintamalla. Heidän arkensa oli hyvin erilaista riippuen iästä, ammatista, asuinpaikasta ja perhesuhteista. Kaikkia naisia yhdistäviä tekijöitä olivat säännöstely ja työvelvollisuus.
Naisten työmäärä kasvoi sota-aikana. Naiset työskentelivät esimerkiksi maataloudessa, tehtaissa, metsätöissä, toimistoissa, sairaaloissa, palveluammateissa, taide- ja viihdealoilla, johtotehtävissä sekä akateemisissa ammateissa. Sota toisaalta lisäsi ja toisaalta tasoitti sukupuolirooleja. Miehille annettiin aseet ja naisille vastuu yhteiskunnan arjen ylläpitämisestä. Naisia koulutettiin ammatteihin, joita rintamalla olevat miehet olivat aiemmin tehneet. Kotirintamalla oli kuitenkin edelleen huomattava määrä myös miehiä, joiden työpanos katsottiin välttämättömiksi. Naiset saivat työstään huonompaa palkkaa kuin miehet, ja sodan päätyttyä heidän oli luovutettava työpaikkansa takaisin miehille.
Naiset hoitivat kodin, lapset ja vanhukset. Arjen niukkuudessa selviytyminen vaati kekseliäisyyttä. Ruuan sekä perustarvikkeiden hankkimiseen ja valmistamiseen meni valtavasti aikaa. Kaupungeissa jo eri elintarvikkeiden jonottamiseen saattoi kulua tuntikausia. Lisäksi tehtiin vapaaehtoistyötä. Talkoissa muun muassa hakattiin halkoja ja valmistettiin erilaisia tarvikkeita rintamalle. Lomia palkkatyöstä myönnettiin vähimmäismäärä ja usein naiset käyttivät puolet loma-ajastaan vaikkapa sadonkorjuussa maatiloilla.
Viranomaiset, naisjärjestöt sekä lehdet kohdistivat naisiin propagandaa: heitä kannustettiin ja velvoitettiin eri tehtävien tunnolliseen hoitamiseen. Propaganda koski myös naiseutta: naisen rooli oli toimia kansakunnan selkärankana, jotta armeijan mieliala pysyisi korkealla. Seksiä sai harrastaa vain aviopuolison kanssa. Vastuu tästä oli naisilla, sillä katsottiin, että he ovat moraalisesti kehittyneempiä. Naisen tärkeä tehtävä oli äitiys. Ihannenainen meni naimisiin sotainvalidin kanssa ja sai kuusi lasta.
Ihanteiden kääntöpuolella oli moninainen todellisuus. Poikkeukselliset olosuhteet vahvistivat myös naisten halua elää hetkessä ja irrottautua moraalisäännöistä. Suhteita syntyi ja avioliittoja solmittiin nopeasti. Naisilla oli paheksuttuja suhteita saksalaisten sotilaiden kanssa, sekä jonkin verran ankarasti kiellettyjä suhteita neuvostoliittolaisiin sotavankeihin. Suhteet saman sukupuolen kanssa pidettiin piilossa, samoin miesten uskottomuudesta tai suhteista esimerkiksi itäkarjalaisiin naisiin ei puhuttu. Myös seksuaalista väkivaltaa esiintyi.
Sota oli pelon aikaa. Perheet joutuivat erilleen, kun isät, puolisot, pojat ja veljet lähtivät rintamalle ja lapset saatettiin lähettää kaupungeista maalle tai sotalapsiksi Ruotsiin ja Tanskaan. Huoli läheisistä oli jatkuvaa. Monet menettivät läheisiään. Suurin tuska oli kannettava yksin, sillä liiallista suremista paheksuttiin: sen ajateltiin kyseenalaistavan isänmaan puolesta annetun uhrin merkityksen. Myös naisia kuoli sotatoimialueella, pommituksissa tai pohjoisen itärajan kyliin kohdistuneissa partisaani-iskuissa.
Kuitenkaan naiset eivät olleet sodassa vain uhreja. He olivat aktiivisia toimijoita ja osallistuivat sodan vaatimiin tehtäviin. Tämä mahdollisti armeijan taistelun rintamalla.
Lue lisää:
Naisten marssi. Rintamanaiset kertovat. Toimittanut Anna-Liisa Haavikko. SKS, 1994.
Kortilla korviketta: säännöstelyä ja selviytymistä pula-ajan Suomessa. Kirjoittanut Satu Jaatinen. Multikustannus, 2004.
Ihminen sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta. Toimittanut Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki. Minerva 2006.
Sota ja seksi. Rintamamiesten seksuaalikerrontaa talvi- ja jatkosodan ajalta Kirjoittanut Sari Näre. Tammi, 2016.
Hakusana: sotasukupolvi nainen