Suomen juutalaiset
Suomen juutalaiset ja sota
Miiu Hasan
Suomen juutalaisyhteisö oli ennen toista maailmansotaa pieni, mutta sen jäsenet osallistuivat maan puolustamiseen muiden suomalaisten tavoin. Talvi- ja jatkosodassa juutalaiset miehet palvelivat rintamalla ja naisia Lotta Svärdissä. Samalla Euroopassa juutalaisia vainottiin, mikä teki Suomen tilanteesta poikkeuksellisen.
Juutalaiset Suomessa ennen sotia
Ennen 1800-luvun puoliväliä Suomessa ei asunut pysyvästi juutalaisia. Ruotsin valtakunnan lait sallivat juutalaisten asumisen ja elinkeinon harjoittamisen vain tietyissä kaupungeissa, joista yksikään ei sijainnut Suomen alueella. Kun Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan, tilanne ei aluksi muuttunut. 1800-luvun puolivälissä Venäjän armeijassa palvelleet juutalaiset sotilaat saivat kuitenkin luvan jäädä asumaan palveluspaikkakunnilleen. Näin Suomen ensimmäiset juutalaisyhteisöt syntyivät Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin.
Juutalaisten asema Suomessa oli itsenäistymiseen asti epävarma. He saivat asua maassa vain tilapäisillä luvilla ja harjoittaa pienimuotoista kauppaa. Kauppaa sai käydä vain siihen määrätyillä paikoilla, eikä juutalaisilla ollut oikeutta muuttaa vapaasti kaupungista toiseen.
Juutalaisten asemasta käytiin kiivasta keskustelua valtiopäivillä, ja myös juutalaiset itse pyrkivät parantamaan asemaansa. Vasta Suomen itsenäistyttyä vuonna 1918 juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet. Kansalaisoikeuksien myötä työnteko, yrittäminen ja kouluttautuminen helpottuivat. Yhä useampi juutalaisnuori pystyi opiskelemaan pidemmälle kuin vanhempansa. Silti juutalaisvastaisia asenteita esiintyi yhä.
Suomen juutalaiset sodissa
Talvisodan syttyessä 30.11.1939 Suomessa asui vajaa 2000 juutalaista. Suomen juutalaiset osallistuivat asevelvollisina maanpuolustukseen muiden ikätoveriensa tavoin, ja naisia palveli Lotta Svärd -järjestössä.
Talvisota päättyi jo maaliskuussa 1940. Viipurin juutalaiset evakuoitiin muiden mukana, ja moni asettui Helsinkiin tai Turkuun. Viipurin synagoga tuhoutui talvisodan pommituksissa. Se oli juutalaiselle yhteisölle raskas menetys.
Jatkosodan kynnyksellä myös Suomen juutalaiset kutsuttiin jälleen aseisiin. Talvisodasta poiketen Suomi taisteli nyt natsi-Saksan rinnalla, ja maassa oli saksalaisia joukkoja. Tämä teki tilanteesta juutalaiselle yhteisölle vaikean. Suomen juutalaiset tiesivät, että Saksassa ja miehitetyssä Euroopassa juutalaisia vainottiin ja surmattiin. Monella oli sukulaisia Itä-Euroopassa, ja ennen sotaa perheet olivat pitäneet tiiviisti yhteyttä. Kun kirjeet vähitellen lakkasivat saapumasta, Suomessa alettiin pelätä pahinta. Vuonna 1942 Suomi luovutti Saksalle kahdeksan juutalaista pakolaista. Tämä tapahtuma ja yhä synkempi tilanne Euroopassa lisäsivät epävarmuutta ja pelkoa.
Kirjoittajan isoisä Faivel Hasan on kuvassa kolmas vasemmalta. Kuva: Hasanin perheen yksityisarkisto.
Suomen sotiin osallistui juutalaisesta yhteisöstä 330 miestä ja 20 naista. Suomen tilanne oli poikkeuksellinen verrattuna moniin muihin natsi-Saksan liittolaismaihin: juutalaisia Suomen kansalaisia ei vainottu eikä luovutettu Saksalle. Juutalaisille sotilaille oman kotimaan puolustaminen oli tärkeää, ja yhteinen tavoite vahvisti heidän siteitään Suomeen ja suomalaisuuteen. Samalla moni halusi säilyttää yhteyden omaan juutalaiseen identiteettiinsä ja yhteisöönsä myös rintamalla.
Kohdatessaan saksalaisia sotilaita juutalaiset eivät kokeneet tarvetta peitellä juutalaisuuttaan. Moni osasi saksaa tai jiddisiä ja toimi tulkkina suomalaisten ja saksalaisten välillä. Useimmat kohtaamiset olivat asiallisia, mutta joskus tilanne koettiin vaikeaksi. Kolmelle juutalaiselle sotilaalle ja yhdelle lotalle myönnettiin Saksan armeijan kunniamerkki, rautaristi. Kukaan heistä ei ottanut sitä vastaan.
Suomen juutalaiset sotilaat saivat tunnustusta palveluksestaan siinä missä muutkin sotilaat. Kuva: Miiu Hasan.
Vaikka juutalaiset Suomessa olivat säästyneet, lähes jokainen oli menettänyt sukulaisiaan holokaustissa. Sodan jälkeen juutalaisessa yhteisössä pidettiin tärkeänä osallistua suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakennukseen. Helsingin ja Turun seurakunnat kasvoivat nuorten perustaessa perheitä. Samalla haluttiin vahvistaa omaa yhteisöä sekä sen uskonnollista ja kulttuurista elämää. Myös yhteys laajempaan kansainväliseen juutalaiseen yhteisöön koettiin tärkeäksi.
Kuva: Hasanin perheen yksityisarkisto. Kuvaaja: Tuntematon.
Lisälukemistoa:
LeChaim! Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Toim. Dan Kantor, Mindele London-Zweig, Simo Muir. Helsingin juutalainen seurakunta 2006.
Muir, Simo: Ei enää kirjeitä Puolasta. Erään juutalaissuvun kohtalonvuodet. Tammi, Helsinki 2016.
Rautkallio, Hannu: Suomenjuutalaisten aseveljeys. Gummerus, Jyväskylä 1989.
Simon, John: Mahdoton sota. Kun suomenjuutalaiset taistelivat natsi-Saksan rinnalla. Alkuteos: The Impossible War. Suom. Antero Helasvuo. 2. painos. Siltala, Helsinki 2017.
