Pasi Kesseli 

Suomalaisten isku Petrovski Jamiin helmikuussa 1942 

Kaukopartiot olivat suomalaisia erikoisjoukkoja, jotka tekivät tiedustelu- ja tuhoamisretkiä syvälle vihollisen alueelle jatkosodan aikana. Yksi tunnetuimmista operaatioista oli isku Petrovski Jamin huoltokeskukseen helmikuussa 1942. Luutnantti Ilmari Honkasen johtama noin sadan miehen osasto onnistui yllättämään neuvostojoukot ja aiheuttamaan merkittävää tuhoa. Iskusta tuli esimerkki tehokkaasta kaukopartiotoiminnasta, mutta myös kiistanaihe eri historiatulkintojen välillä. 

Ehkä tunnetuin suomalaisten tekemä kaukopartioretki oli isku puna-armeijan huoltotukikohtaan Petrovski Jamissa noin 60 kilometriä Poventsasta pohjoiseen. Suomalaiset kokosivat luutnantti Ilmari Honkasen johtoon varsin vahvan, 100-miehisen kaukopartio-osaston Osasto Kuismasen ja Osasto Marttinan kaukopartiomiehistä sekä Osasto Laguksen jääkäreistä ja pioneereista. Kaukopartio-osaston tehtävänä oli tuhota huoltokeskus. Ilmakuvauksella selvitettiin tuhottavien rakennusten sijainnit, minkä jälkeen Honkanen laati yksityiskohtaisen taistelusuunnitelman.  

Osasto lähti tukikohdastaan 8. helmikuuta. Koska Petrovski Jamin alueella oli kuusi osakohdetta, osasto oli jaettu seitsemään ryhmään. Osasto saapui Petrovski Jamin lähelle kolmen vuorokauden hiihtomarssin jälkeen vihollisen huomaamatta. Tämän jälkeen suomalaiset tiedustelivat kohteet ja siirtyivät hyökkäysryhmitykseen. 

Hyökkäys oli tarkoitus aloittaa kello yksi yöllä. Osa joukoista kuitenkin paljastui tätä ennen, ja luutnantti Honkanen joutui antamaan hyökkäysmerkin valopistoolilla 15 minuuttia ennen sovittua aikaa. Tästä huolimatta isku yllätti neuvostojoukot, ja järjestäytynyttä vastarintaa esiintyi vain yhdessä kohteessa. Siellä vihollissotilaat ehtivät ulos taloista täysissä taisteluvarusteissa, ja seuranneissa taistelussa suomalaiset kokivat enimmät tappionsa, neljä kaatunutta koko retken viidestä kaatuneesta ja neljä haavoittunutta kuudesta haavoittuneesta. Muista kohteista vihollissotilaat ryntäsivät kauhuissaan Uikujärven jäälle. 

Kello 2.50 luutnantti Honkanen antoi taistelun lopettamismerkin, ja noin tunnin kuluttua tästä kaikki alaosastot olivat kokoontuneet paluumatkaa varten. Neljä vuorokautta myöhemmin, 16. helmikuuta kello kolme Honkasen kaukopartio-osasto palasi samaan tukikohtaan, josta retki oli alkanut. 

Tappioista on esitetty erilaisia arvioita

Suomessa iskua Petrovski Jamiin pidettiin erittäin onnistuneena, ja operaatiosta saatuja kokemuksia hyödynnettiin myöhemmissä kaukopartiotoiminnoissa. Luutnantti Honkanen sai edellisen syksyn ja talven 1942 kaukopartio-operaatioiden johtamisesta Mannerheim-ristin. 

Suomalaisten ja neuvostolähteiden arviot tappioista poikkeavat toisistaan huomattavasti. Suomalaiset arvioivat vihollisen tappioiksi noin 500 henkilöä. Neuvostoliittolaisissa lähteissä mainitaan 58 kuollutta. Suomalaisten mukaan iskussa tuhottiin noin 60 asuin- ja varastorakennusta, noin 50 autoa, noin 300 hevosta, autokorjaamo, polttoainevarasto, kenttäleipomo ja hevosten heiniä. Neuvostoliittolaisten laskemat tappiot ovat paljon pienemmät.  

Jyrkkää paheksuntaa Neuvostoliitossa aiheuttivat heti huoltokeskuksen tuhoamisen jälkeen paljastuneet kenttäsairaalan ja hevoskenttäsairaalan tuhoamiset. Venäjän arkistolähteiden mukaan kenttäsairaalassa sai iskussa surmansa 28 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa ja kahdeksan potilasta. Neuvostoliittolaisen ja nykyään venäläisen käsityksen mukaan suomalaiset tuhosivat tietoisesti sairaalat. Suomalaiset ovat kiistäneet tienneensä sairaaloista. Sota-aikana propaganda vääristi totuutta. Tulkintaerot ovat säilyneet nykypäivään saakka ja Petrovski Jam on edelleen erimielisyyden aihe Suomen ja Venäjän yhteisessä historiassa. 

Lue lisää: 

Bair Irincheev − Pjotr Repnikov, Kaukopartio-operaatio Petrovski Jam. Legendaarinen sissi-isku vai sotarikos?, Minerva 2013. 

Matti Kosonen, ”Päämajan kaukopartiot” teoksessa Jatkosodan pikkujättiläinen, WSOY 2005. 

Lassi Saressalo, Päämajan kaukopartiot jatkosodassa, WSOY, 1987.