Pasi Kesseli 

Laatokan laivasto-osasto K

Laatokan Laivasto-osasto K perustettiin vuonna 1942 tukemaan Saksan ja Suomen sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan. Osasto koostui saksalaisista ja italialaisista aluksista, mutta sen toimintaa vaikeuttivat tekniset ongelmat ja vihollisen ylivoima. Erityisesti epäonnistunut Operaatio Brasilia osoitti, kuinka haastavaa sodankäynti Laatokalla oli. Lopulta osasto lakkautettiin jo saman vuoden syksyllä. 

Saksalaisjoukot saartoivat Leningradin syyskuussa 1941. Kaupungin piiritys päättyi tammikuussa 1944. Maayhteyksien puuttuessa Laatokasta tuli tärkeä huolto- ja kuljetusreitti saarrettuun kaupunkiin. Keväällä 1942 saksalaiset suunnittelivat hyökkäystä saarrettua Leningradia vastaan. Tällöin kenraaliluutnantti Paavo Talvela ehdotti saksalaisille, että Laatokalle perustettaisiin laivasto-osasto tukemaan sotatoimia. Ajatus hyväksyttiin, ja ylipäällikkö Mannerheim antoi 17. toukokuuta 1942 käskyn Laivasto-osasto K:n perustamisesta. 

Suomella ei kuitenkaan ollut sopivaa kalustoa Laatokalle. Siksi Saksa pyysi aluksia liittolaiseltaan Italialta, joka lähettikin neljä MAS-moottoritorpedovenettä Laatokalle. Saksasta tuli neljä KM-miinavenettä. Näistä muodostettiin Laivasto-osasto K, jonka komentajaksi nimitettiin komentajakapteeni Kalervo Kijanen. Lisäksi Saksasta tuotiin noin 30 alusta, esimerkiksi Siebel-tykistölauttoja ja kuljetusveneitä, joista koottiin Einsatzstab Fähre Ost -niminen osasto. Molemmat osastot toimivat Laatokan rannikkoprikaatin komentajan johdossa. 

Laivasto-osasto K:n toiminta jäi kuitenkin vähäiseksi. Moottoritorpedoveneet tekivät noin 20 partio- ja taistelumatkaa ja onnistuivat upottamaan vain kaksi vihollisalusta. Miinaveneiden käyttöä vaikeuttivat tekniset ongelmat, erityisesti huonot moottorit. Ne pääsivät toimintaan vasta syksyllä 1942 ja tekivät vain muutamia miinoitusretkiä, joista vain yhdellä saatiin laskettua miinoja tärkeälle vihollisen kulkureitille. 

Myös Einsatzstab Fähre Ostin toiminta alkoi vasta syyskuussa. Raskaat tykistölautat tarvitsivat ilmasuojaa ja olivat haavoittuvia neuvostoliittolaisille tykkiveneille, jotka olivat nopeampia ja paremmin aseistettuja. Kun Saksan ilmavoimat olivat heikentäneet vihollisen laivastoa, osasto teki syksyllä 1942 useita taistelumatkoja, joista osa johti yhteenottoihin. 

Operaatio Brasilia

Merkittävin taistelumatkoista oli Operaatio Brasilia, joka kohdistui Suhon majakkasaarta vastaan Etelä-Laatokalla lokakuussa 1942. Hyökkäyksen tavoitteena oli tuhota puna-armeijan asemat saarella. Operaatioon osallistui useita tykistölauttoja, kuljetusveneitä sekä yksi italialainen torpedovene. Iskuryhmät saatiin hetkeksi maihin, mutta ne jouduttiin vetämään takaisin vihollisen ilmavoimien ja tykkiveneiden saavuttua alueelle. Hyökkäys epäonnistui, ja useita aluksia menetettiin matalikoille ajautumisen, vihollistulen ja moottorivikojen vuoksi. 

Operaatio Brasilian aikana ylipäällikkö Mannerheim antoi käskyn siirtää Laivasto-osasto K:n alukset pois Laatokalta, ja osasto lakkautettiin lokakuun lopussa 1942. Myös saksalaiset Siebel-lautat poistuivat Laatokalta pian tämän jälkeen. Laivasto-osasto K:n sotilaallinen merkitys jäi vähäiseksi, eikä sen toiminnalla ollut suurta vaikutusta Leningradin suunnan sotatoimille. Suomen Puolustusvoimat osti myöhemmin osan Laivasto-osasto K:n ja Einsatzstab Fähre Ostin aluksista, ja niitä käytettiin jatkosodan aikana muissa tehtävissä. 

Lue lisää: 

Maanpuolustuskorkeakoulu, Jatkosodan historia 6. Meri- ja ilmapuolustus, hallinto ja sotatalous, huolto ja aselajit, kotijoukot, WSOY 1994. 

Meriupseeriyhdistys, Suomen laivasto 1918–1968 2, Otava 2008. 

Ville Vänskä, Tehtävä Laatokalla, Atena 2023.