Pasi Kesseli

Panssarintorjunta talvisodassa 

Talvisodan alkaessa Suomen armeijalla oli käytössä hyvin vähän panssarintorjuntatykkejä ja panssarimiinoja. Siitä huolimatta suomalaiset onnistuivat torjumaan vihollisen panssarivaunuja tehokkaasti. Apuna käytettiin myös tilapäisiä aseita, kuten kasapanoksia ja polttopulloja. Myös maasto auttoi puolustajia: metsät, suot ja harva tiestö vaikeuttivat panssarivaunujen liikkumista. 

Suomella oli aluksi niukasti panssarintorjunta-aseita.

Kun Suomen armeija valmistautui sotaan syksyllä 1939, sillä oli hyvin vähän panssarintorjunta-aseita. Talvisodan alkaessa joukoille voitiin jakaa vain 112 Boforsin 37 millimetrin panssarintorjuntatykkiä. Useimmat pataljoonat eivät saaneet niitä lainkaan. Suojajoukkojen pataljoonille, jotka olivat rajan lähellä ensimmäisinä vihollista vastassa, tykkejä jaettiin kaksi pataljoonaa kohti.   

Sodan aikana panssarintorjuntatykkejä saatiin lisää sotasaaliina sekä hankintoina Ruotsista, Ranskasta ja suomalaisilta tehtailta. Tappioiden vuoksi niiden määrä ei kuitenkaan kasvanut merkittävästi. 

Kevyemmäksi panssarintorjunta-aseeksi valittiin 20 millimetrin Lahti–Saloranta-panssarintorjuntakivääri, jota kutsuttiin ”norsupyssyksi”. Aseiden valmistus alkoi kuitenkin niin myöhään, että talvisotaan ehdittiin toimittaa vain neljä kappaletta. 

Panssarimiinoja oli syksyllä 1939 käytössä vain noin 5 000. Lähes kaikki niistä jaettiin Karjalan kannaksen joukoille. Miinojen käyttöä ei ollut koulutettu asevelvollisille, eikä kantahenkilökuntakaan tuntenut niitä hyvin. Tämä aiheutti aluksi vaikeuksia miinojen käytössä. Sodan aikana miinoja saatiin lisää noin 15 000 kappaletta, osaksi Ruotsista ja Englannista. 

Talvisodan alussa panssarivaunuja torjuttiin esimerkiksi kiviesteillä ja kaivannoilla, jotka hidastivat tai estivät vaunujen etenemistä. Käytössä oli myös tilapäisiä keinoja, kuten polttopullot ja kasapanokset. Myös maasto auttoi puolustajia: harva tiestö, paksut metsät, kivinen maasto, suot ja lumi vaikeuttivat panssarivaunujen liikkumista.  

Sodan alettua komppanioihin, pataljooniin ja rykmentteihin perustettiin panssarintorjuntaosastoja. Ne varustettiin kasapanoksilla ja polttopulloilla. Osastot toimivat pieninä partioina etulinjassa ja sen läheisyydessä niillä suunnilla, joilla panssarivaunujen uhka oli suurin. Panssarintorjuntatykkejä käytettiin erityisesti teiden suunnissa. 

Maasto helpotti panssarintorjuntapartioiden toimintaa 

Talvisodan alussa vihollisen panssarivaunut etenivät varomattomasti ja usein ilman jalkaväen suojaa. Tämä helpotti panssarintorjuntapartioiden toimintaa. Trotyylistä tehdyt 2–4 kilon räjähdepanokset eli kasapanokset osoittautuivat tehokkaiksi aseiksi panssarivaunuja vastaan. 

Myös puolen litran polttopullot, niin sanotut ”Molotovin cocktailit”, olivat käyttökelpoisia. Niitä valmistettiin Alkon Rajamäen tehtailla lähes 550 000 kappaletta. Polttopullo tehtiin jätespriistä, petrolista ja tervasta. Pullo sytytettiin ennen heittämistä pullon kylkeen kiinnitetyllä sytytyspuikolla. Jos polttopullo osui panssarivaunun moottorin ilmanottoaukkoon, moottori syttyi tuleen. 

Panssarintorjuntaosastojen toiminta pakotti vihollisen muuttamaan taktiikkaansa. Helmikuusta 1940 alkaen panssarivaunut etenivät jalkaväen suojaamina. Tämän jälkeen panssarintorjuntapartiot eivät yleensä enää pystyneet lähestymään vaunuja. 

Päämajan arvio puna-armeijan tappioista kannaksella

Suomen päämajan laskelmien mukaan puna-armeija menetti talvisodassa 2 312 panssarivaunua ja 64 panssariautoa. Yli 80 prosenttia tappioista tuli Karjalan kannaksella. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi myös lähes 150 käyttökelpoista panssarivaunua ja noin 40 panssariautoa. Neuvostoliiton omien tilastojen mukaan tappiot saattoivat olla jopa suuremmat, yli 3 000 panssaroitua ajoneuvoa.

Armeija	Taistelumenetykset	Tekniset menetykset	Yhteensä
7. armeija (Länsi-Kannaksella)	1409	826	2235
13. armeija (Itä-Kannaksella)	510	449	959
Yhteensä	1919	1275	3194

Taulukon lähde: Päämaja. Maavoimatoimisto (Op. 1), 30 Kartat ja luettelot (1939–1940), SArk 1587/17, KA. 

Lue lisää: 

Maksym Kolomyec, Pansar i Vinterkriget 1939–1940, Leandoer & Ekholm 2006. 

Simo Liikanen: Panssarinmurskaajat. Panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa, Gummerus 2014. 

Vesa Tynkkynen, ”Talvisodan taktiikka tentissä” teoksessa Jari Leskinen – Antti Juutilainen, Talvisodan pikkujättiläinen, WSOY 1999. 

Jouko Vahtola, Tankit tulee. Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939–1940, Docendo 2015.