Lapin sodassa vastakkain olivat entiset aseveljet ja liittolaiset Suomi ja Saksa. Sodan syy oli Suomen ja Neuvostoliiton rauhanehtoihin kuulunut vaatimus, että Suomi poistaa alueeltaan saksalaiset joukot. Vaatimus oli kova: Suomessa oli 200 000 saksalaissotilasta ja aikaa annettiin vain vähän. Entisiä aseveljiä vastaan kääntyminen vaatii myös asennemuutoksen. 

Jatkosodan loputtua syksyllä 1944 Suomen tulevaisuus vaikutti uhkaavalta. Vaikka kesän torjuntataisteluissa Neuvostoliiton suurhyökkäys oli pysäytetty, pelko miehittämisestä, kostotoimista ja kohtuuttomista rauhanehdoista painoivat monen mieltä. Silti rauha oli tullut, sotilaiden kotiuttamiset olivat alkamassa ja uusi rauhan aika koittanut. 

Näin ei ollut kuitenkaan Lapissa, jossa sotaa tulisi jatkumaan vielä kuukausia, rakennuskanta ja ihmisten omaisuus tuhoutumaan ja saamelaisten perinteiset elämäntavat vaarantumaan. Lappi koki sellaisen kohtalon, jota muualla Suomessa ei juurikaan kohdattu. Lähempi vertailukohta löytyykin Keski-Euroopasta, jossa Saksan ja Neuvostoliiton välinen totaalinen sota sekä länsiliittoutuneiden pommitukset raunioittivat laajoja alueita ja tuhosi kokonaisia kaupunkeja.

Lapin sodan alussa oli epäselvää sekä suomalaisille että saksalaisille joukoille, keiden välillä taisteluita käytäisiin. Vaikka Neuvostoliitto lopulta pääsääntöisesti jätti saksalaisten häätämisen suomalaisille, tämä ei ollut aluksi tiedossa ja Lapissa sekä saksalaiset että suomalaiset varautuivat ennen kaikkea neuvostoarmeijan hyökkäykseen. Siksi saksalaisjoukot auttoivat suomalaisväestön evakuoinnissa. Näissä evakuoinneissa valtaosa Lapin väestöstä siirrettiin turvaan joko Ruotsiin tai muualle Suomeen.

Suomalaiset ja saksalaiset tekivät vetäytymissopimuksen ”syysmanööverit”, jonka nojalla taisteluita pyrittiin välttämään. Neuvostoliiton valvontakomission vaatimukset nopeuttaa vetäytymistä pakottivat suomalaisjoukot hyökkäykseen ja varsinaiset sotatoimet alkoivat syyskuun lopussa suomalaisten tehdessä maihinnousun Tornioon. Saksalaiset vastasivat tähän aloittamalla järjestelmällisen hävittämissodan, jonka seurauksena suuri osa Lapin silloista, rautateistä, puhelinverkoista ja rakennuksista tuhottiin. Maahan kylvettyjä miinoja raivattiin vielä vuosia sodan jälkeen. 

Lapin sota jäi vuosikymmeniksi historian sivujuonteeksi. Vasta viime aikoina historiantutkimus on kääntänyt katseensa Lapin tapahtumiin. Lapin sota on alkanut innoittaa myös kirjailijoita ja elokuvantekijöitä aivan uudella tavalla. Hyvä esimerkki kirjallisuudesta on Katja Ketun teos Kätilö, joka on myös filmatisoitu.