Olli Kleemola

Kun britit Petsamoon hyökkäsivät – Liinahamarin pommitus 1941 

Kesällä 1941 Iso-Britannian ilmavoimat hyökkäsivät Petsamoon ja Kirkkoniemeen tuhotakseen saksalaisten huoltoyhteyksiä Jäämeren rannikolla. Hyökkäykset olivat osa Neuvostoliiton pyyntöä avata toinen rintama pohjoisessa. Operaation tulokset jäivät vähäisiksi, ja britit kärsivät raskaita tappioita. Saksalainen sotapropaganda liioitteli brittien epäonnistumista ja tappioita. Syyskuussa britit iskivät uudelleen, aiheuttaen suuria vahinkoja ja vaikeuttaen saksalaisten huoltoa alueella. 

Vaikka Suomi ja Iso-Britannia eivät vielä olleet sodassa keskenään kesällä 1941, Britannian ilmavoimat hyökkäsivät 30. heinäkuuta 1941 Petsamoon ja Kirkkoniemeen. Tavoitteena oli heikentää saksalaisten huoltoa Jäämeren rannikolla. Operaation taustalla oli Stalinin toive, että britit hyökkäisivät saksalaisiin kohteisiin myös pohjoisessa. Britannia päätti tehdä ilmaiskun Petsamoon ja Kirkkoniemeen, vaikka operaatio oli riskialtis. 

Operaatio käynnistyi 30.7.1941 klo 14:29, kun brittikoneet nousivat noin 200 kilometriä Petsamosta koilliseen pysähtyneeseen laivasto-osastoon kuuluneiden lentotukialusten (H.M.S. Victorious ja H.M.S. Furious) kansilta. Petsamoon hyökkäsi kaikkiaan 9 Fairey Swordfish I -torpedokonetta ja 9 Fairey Albacore -torpedokonetta, joita suojasi 9 Fairey Fulmar II -hävittäjää. Kirkkoniemeen puolestaan hyökkäsi kaikkiaan 21 Albacorea suojanaan 12 Fulmar-hävittäjää.

Petsamossa hyökkäyksen tulokset jäivät vähäisiksi: satama sattui olemaan lähes tyhjä ja britin tyytyivät pudottamaan torpedonsa satamalaitureihin, jotka vaurioituivat. Lottana Petsamossa toiminut Pirkko Karinen-Salmelin kuvasi tuhoja myöhemmin: ”Hyökkäyksessä tuhoutui Liinahamarin laitureita ja öljysatamaa. Eräs norjalainen laiva upposi. Lottakanttiinin hoitaja Ida Kasurinen haavoittui hyökkäyksessä ja hänen matkansa päättyi kenttäsairaalassa.” Kasurisen lisäksi kuoli kaksi saksalaista sotilasta ja yksi suomalainen siviili. Kirkkoniemeen tehty hyökkäys jäi tuloksiltaan olemattomaksi, ja hyökkääjä kärsi raskaat tappiot: yhteensä molempien hyökkäysten menetykset olivat 12 Albacore-torpedokonetta ja neljä Fulmar-hävittäjää. 

Sodan aikana uutisointi oli usein propagandaa, eli se esitti omat joukot voitokkaina ja vihollisen heikompana kuin todellisuudessa. Saksalainen sotakirjeenvaihtaja Hermann Kindt liioitteli brittien tappioita ja esitti hyökkäyksen epäonnistuneena: ”Ensimmäinen (englantilaisten) lento-osasto lähetettiin laivoilta rannikkoa kohti päämaalinaan Petsamo [- -] Pari neuvostokonetta johti osastoa: neuvostoliittolaiset olivatkin jo useasti yrittäneet hyökkäystä omin voimin menestyksettä, ja olivat nyt saaneet ”isoveljeltä” apua. Mutta lopputulos tulisi olemaan sama, sillä rannikolla oltiin valmiina. [– –] Hyökkääjiä vastaan iski tuhoisa ilmatorjuntatuli, ja kaksi konetta putosi heti. Omat hävittäjämme ampuivat loistavana yhteistyösuorituksenaan 20 konetta alas. Vihollinen pakeni täydellisessä epäjärjestyksessä ja vain muutamien koneiden onnistui palata tukialuksille.” 

Syyskuussa 1941 britit pommittivat Petsamon aluetta uudelleen. Isku sai aikaan maanvyörymän, joka tukki Petsamojoen ja tuhosi sillan. Tämä vaikeutti saksalaisjoukkojen huoltoa tuntuvasti ja jätti ne käytännössä saarroksiin, kunnes uusi silta saatiin rakennettua. 

Iso-Britannia julisti sodan Suomelle 6.12.1941. Uusia sotilaallisia operaatioita se ei kuitenkaan enää Suomea vastaan tehnyt.