Juho Wilska

Sotilaspoikajärjestö kokosi poikia sota-ajan tehtäviin

Sotilaspojat oli suojeluskuntien maanpuolustusjärjestö 10–17-vuotiaille pojille. Toiminnan perustana olivat suojeluskuntien poikaosastot. Jatkosodan aikana järjestön nimi muutettiin sotilaspojiksi. Sotilaspoikatoimintaan kuului urheilua, retkeilyä, isänmaallisia historian oppitunteja ja sotilaallisten taitojen harjoittelua. He toimivat myös sotilaiden aputehtävissä, kuten lähetteinä ja vartiotehtävissä sekä osallistuivat talkoisiin.  

Sotilaspoikajärjestö perustettiin jatkosodan alussa. Sitä edelsi suojeluskuntien poikatyö ja kysymys oli paljolti nimenvaihdoksesta. Se tehtiin, koska suojeluskuntajärjestö liittyi ihmisten mielissä vuoden 1918 sisällissodan valkoisen osapuoleen. Sotilaspojat oli aikanaan maan suurimpia poikanuorisoa koonneita järjestöjä. Vuonna 1943 siinä oli 70 000 jäsentä.

Suojeluskuntien nuorisotyöhön kuului esimerkiksi oppitunteja, harjoituksia ja liikuntaa. Viimeksi mainittu oli tärkeää: suojeluskuntajärjestö oli aikanaan suuri urheilujärjestö. Tunnetuin suojeluskuntalaji lienee pesäpallo. Urheilulla nähtiin olevan sotilaan ominaisuuksia kehittävä vaikutus. Se myös kiinnosti poikia. Ulkoisesti sotilaspojat erotti muista nuorisojärjestöistä uniformu, sotilaspoikapuku.

Sodan aikana lapset ja nuoret osallistuivat keräyksiin ja talkoisiin. Ne olivat myös osa sotilaspoikien toimintaa. Talkootoiminnassa kerättiin pisteitä erilaisista töistä, kuten marjojen keruusta tai lämmityshalkojen pilkkomisesta. Sota-aikana tällaisella työllä oli erityinen tarve, sillä työikäisiä oli niin paljon armeijan palveluksessa rintamalla. Keräyksillä kierrätettiin tärkeitä materiaaleja, joita ei voinut sodan oloissa ostaa ulkomailta. 

Sotilaspoikien toiminnassa tärkeässä osassa oli valmentaa lapsia ja nuoria tulevaa sotilaskoulutusta varten. Pojat opettelivat esimerkiksi ampumaan pienoiskiväärillä, ja osallistuivat erilaisia taitoja yhdisteleviin maastoleikkeihin.

Sotilaspoikia käytettiin monenlaisissa sota-ajan tehtävissä, kuten lähetteinä ja vartiointitehtävissä. Sota-aikana joissakin tehtävissä olleille pojille annettiin myös aseita. Jatkosodan lopulla oli suuri tarve sotilaille esimerkiksi pääkaupunkiseutua suojaavissa ilmatorjuntajoukoissa. Näihin tehtäviin otettiin sotilaspoikajärjestön kautta. Työ oli raskasta ja myös vaarallista, sotilaspoikia myös loukkaantui ja kuoli näissä tehtävissä. Toimimalla näissä tehtävissä pojat vapauttivat aikuisia miehiä rintamalle. 

Suomen ja Neuvostoliiton solmittua välirauhan syksyllä 1944 lakkautettiin suojeluskunnat Neuvostoliiton vaatimuksesta. Samalla lakkasi myös sotilaspoikatoiminta. Monet sotilaspojat jatkoivat muissa nuorisojärjestöissä, esimerkiksi partiossa. 

Toisen maailmansodan kokemukset ovat vaikuttaneet käsitykseen lapsista ja nuorista sodan jaloissa niin Suomessa, kuin muuallakin maailmassa. Nykyään lasten ja nuorten käyttäminen sotilaallisissa tehtävissä on kielletty Yhdistyneiden Kansakuntien lasten oikeuksien sopimuksessa. 

Lue lisää: 

Seija-Leena Nevala: Lottatytöt ja Sotilaspojat (Minerva, Helsinki 2007)