Suurhyökkäys Petsamoon
Pasi Kesseli
Neuvostoliiton suurhyökkäys Petsamoon ja Lapin sodan loppuvaiheet syksyllä 1944
Syksyllä 1944 Pohjois-Suomessa ja Jäämeren alueella käytiin Lapin sodan ratkaisevat vaiheet. Suomalaiset joukot etenivät Pohjois-Suomessa karkottaakseen saksalaiset maasta samalla kun Neuvostoliiton puna-armeija hyökkäsi Petsamoon katkaistakseen saksalaisten huoltoreitit ja vallatakseen alueen nikkelikaivokset. Taistelut johtivat saksalaisjoukkojen vetäytymiseen ensin Petsamosta ja lopulta Käsivarren Lapista Norjan puolelle. Lapin sota päättyi 27. huhtikuuta 1945, ja päivää vietetään kansallisena veteraanipäivänä.
Varsinaiset sotatoimet suomalaisten ja saksalaisten välillä alkoivat Lapin sodassa sen jälkeen, kun suomalaiset yllättivät saksalaisjoukot tekemällä maihinnousun Tornioon. Puna-armeija oli samaan aikaan jo valmistautunut hyökkäämään Petsamoon. Estääkseen saksalaisia siirtämästä lisäjoukkoja alueelle Neuvostoliitto painosti Suomea tehostamaan toimiaan saksalaisia vastaan Kemin–Rovaniemen ja Muonion suunnilla. Stalinin tavoitteena oli, että Suomen armeija karkottaisi saksalaiset Suomesta, kun taas puna-armeija vastaisi sotatoimista Pohjois-Norjan suunnalla.
Puna-armeijan hyökkäys saksalaisjoukkoja vastaan alkoi Petsamossa 7. lokakuuta 1944. Hyökkäyksen tavoitteena oli vallata Petsamon nikkelikaivokset ja katkaista saksalaisten huoltoreitti Norjasta Petsamoon. Hyökkäykseen osallistui yhteensä noin 100 000 sotilasta. Petsamon alueen puolustuksesta vastasi saksalainen vuoristoarmeijakunta.
Taistelut Petsamossa muodostuivat saksalaisille nopeasti uhkaavimmiksi kuin taistelut suomalaisia vastaan. Neuvostojoukot onnistuivat muutamassa päivässä katkaisemaan saksalaisten huoltotiet Ivalon ja Petsamon suuntiin. Koska saksalaisilla ei ollut alueella reservejä, he siirsivät avuksi yhden divisioonan Sallan suunnalta Salmijärvelle ja yrittivät lokakuun puolivälissä avata tien Ivaloon. Yritys epäonnistui, ja puna-armeija alkoi kiertää saksalaisten asemia. Saarrostusyritykset pakottivat saksalaiset vetäytymään kohti Ivaloa. Lokakuun 22. päivänä puna-armeija valtasi Kolosjoen nikkelikaivosalueen ja 27. lokakuuta myös Nautsin.
Neuvostoliitto saartoi Kirkkoniemen kahdelta suunnalta
Jäämeren rannikolla neuvostojoukot hyökkäsivät 13. lokakuuta Petsamovuonon yli Liinahamariin ja Trifonaan. Tavoitteena oli katkaista Petsamosta Kirkkoniemeen johtava tie. Saksalaisten rannikkopatterit hidastivat hyökkäystä muutaman päivän ajan, minkä ansiosta saksalaiset ehtivät aloittaa vetäytymisen Kirkkoniemeä kohti. Neuvostojoukot saartoivat Kirkkoniemen kahdelta suunnalta, ja välttääkseen mottiin joutumisen saksalaiset luopuivat kaupungista 25. lokakuuta.
Kirkkoniemestä puna-armeija jatkoi etenemistään länteen ja valtasi Näätämön 26. lokakuuta. Saksalaisia seurattiin pienin osastoin Tenojoelle asti. Viimeiset taistelut joukkojen välillä käytiin tällä suunnalla 6. marraskuuta. Vuoden lopussa saksalaiset vetäytyivät Norjassa sijaitsevaan Lyngen-vuonon puolustusasemaan. Vetäytyessään he käyttivät poltetun maan taktiikkaa, kuten aiemmin Suomessa. Suomen puolella saksalaisten taistelutoiminta rajoittui tässä vaiheessa lähinnä suojaamaan omaa vetäytymistä.
Suomalaiset kohtasivat Petsamosta edenneet neuvostojoukot Ivalossa 5. marraskuuta. Taisteluja puna-armeijan ja suomalaisten välillä ei syntynyt, ja hieman myöhemmin neuvostojoukot vetäytyivät takaisin rajan taakse. Marraskuun puolivälissä saksalaiset vetäytyivät Inarista Norjan puolelle.
Ryhmä Puroma
Käsivarren alueella sotatoimien loppuunsaattamiseksi perustettiin Ryhmä Puroma. Se muodostettiin nuorista asevelvollisista. Ryhmä Puroma saapui marraskuun lopussa Sturmbock-aseman eteen, jota saksalaiset puolustivat jopa kymmenen pataljoonan ja neljän patteriston voimin. Saksalaiset vetäytyivät tammikuun 11. päivänä 1945 pääosin Norjan puolella sijainneeseen Lyngen-asemaan. Suomalaiset seurasivat perässä ja saavuttivat Lyngen-aseman eteläpään Kilpisjärvellä 16. tammikuuta. Suomalaisilla ei kuitenkaan ollut edellytyksiä hyökätä, joten rintamalinja pysyi muuttumattomana huhtikuun alkuun saakka.
Lue lisää:
Sven Holtsmark, “Improvised Liberation, October 1944: The Petsamo-Kirkenes Operation and the Red Army in Norway”, The Journal of Slavic Military Studies, Vol. 34, 2021.
Earl Ziemke, Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940–1945, WSOY 1963.
Sotatieteen laitos, Jatkosodan historia 5. Vetäytyminen Itä-Karjalasta. Torjuntataistelut. Sota Lapissa, WSOY 1992.
Pekka Visuri – Pasi Kesseli – Carl-Fredrik Geust, Suomen sodat 1939–1945, Docendo 2024.
Sanoja ja käsitteitä
Lapin sota (1944–1945)
Suomen ja Saksan välinen sota, joka alkoi syksyllä 1944 ja päättyi keväällä 1945, kun saksalaiset vetäytyivät Pohjois-Suomesta Norjaan.
Petsamo
Suomen pohjoisin alue toisen maailmansodan aikana. Alue oli strategisesti tärkeä nikkelikaivostensa ja Jäämeren yhteyksien vuoksi.
Puna-armeija
Neuvostoliiton asevoimat toisen maailmansodan aikana.
Strateginen isku
Laaja ja ennalta suunniteltu sotahyökkäys, jolla pyritään saavuttamaan tärkeä sotilaallinen tai taloudellinen tavoite.
Divisioona
Suuri sotilasjoukko, jossa on yleensä 10 000–20 000 sotilasta.
Merijalkaväkiprikaati
Merivoimiin kuuluva jalkaväkijoukko, joka on koulutettu erityisesti maihinnousuihin.
Huoltoreitti
Tie tai kuljetuslinja, jota pitkin joukoille tuodaan ruokaa, ammuksia ja muita tarvikkeita.
Saarrostus
Sotatoimi, jossa vihollinen pyritään ympäröimään ja eristämään.
Irtautuminen
Joukkojen vetäytyminen taistelusta hallitusti, jotta ne eivät jäisi saarroksiin.
Poltetun maan taktiikka
Vetäytyvän armeijan keino, jossa alueen rakennuksia, teitä ja varastoja tuhotaan, jotta vihollinen ei voisi käyttää niitä.
Pataljoona
Useista komppanioista koostuva sotilasjoukko, yleensä muutamia satoja sotilaita.
Patteristo
Usean tykin muodostama tykistöyksikkö.
