Mikko Siitonen ja Jenni Korhonen

Talvisodan ihme

Talvisodassa Suomi puolustautui Neuvostoliiton paljon suurempaa armeijaa vastaan. Siitä huolimatta Suomi onnistui säilyttämään itsenäisyytensä. Siihen vaikuttivat monet asiat. Vaikka raskaat rauhanehdot jouduttiin lopulta hyväksymään, Suomen kyky pitää puoliaan ylivoimaista vihollista vastaan on muistettu ”talvisodan ihmeenä”. Puolustustaistelussa auttoivat armeijan laadukas koulutus, sääolosuhteet, kansalaisten yhteinen puolustustahto, Neuvostoliiton sodanjohdon ongelmat sekä kansainvälinen sotatilanne. 

Talvisodan yhteydessä puhutaan usein “talvisodan ihmeestä”. Sillä tarkoitetaan sitä, kuinka Suomi onnistui puolustautumaan ylivoimaista vihollista vastaan. Neuvostoliitto ei valloittanut Suomea, vaikka sillä oli käytettävissään lähes kaksinkertainen määrä joukkoja ja moninkertainen ylivoima lentokoneissa, panssarivaunuissa ja tykeissä. Mitkä asiat edesauttoivat Suomen onnistumista? 

Suomessa oli ennen sotaa tehty monta asiaa oikein puolustuksen suhteen. Armeijan koulutus oli laadukasta ja yleinen asevelvollisuus oli parantanut kansan maanpuolustustahtoa. Sotaa edeltänyt sosiaalilainsäädännön kehitys ja talouskasvua seurannut elintason nousu yhdistivät sisällissodan kahtia jakamaa kansaa. Se oli yksi tekijä “talvisodan hengen” syntymisessä: kansalaisilla oli yhteinen tahto puolustaa Suomea hyökkääjää vastaan. 

Puolustusvoimia oli kehitetty ja valtion varoista puolustukseen osoitettu määräraha oli eurooppalaisella mittapuulla hyvä. Varoja oli kuitenkin käytetty laivastoon, jolla ei lopulta sodassa ollut suurta merkitystä. Sen sijaan tykistöllä ei ollut tarpeeksi ammuksia ja lentokoneita ja panssarivaunuja oli liian vähän.  

Panssarivaunut herättivät varsinkin sodan alkupuolella jopa pakokauhua suomalaisjoukoissa. Panssarintorjunta-aseita oli vähän ja sen vuoksi tehtiin tilapäisiä panssarintorjunta-aseita. 

Puutteita paikattiin sodan aikana ostoin, omalla aseteollisuudella sekä hyödyntämällä sotasaalista. 

Iso osa suomalaista eli 1930-luvulla maaseudulla, joten sotilaat osasivat viholliseen nähden ylivertaisesti hiihtää ja liikkua lumisessa metsässä. Lumipukuja, suksia, ahkioita, telttoja ja kamiinoita suomalaisjoukoilla riitti. Konekivääreitä ja tykkejä nostettiin jalaksille. Myös ruokahuolto toimi. Näin ei välttämättä ollut neuvostojoukoilla. Torjuntavoitot Tolvajärvellä, Suomussalmella ja Raatteen tiellä loivat uskoa omiin mahdollisuuksiin lyödä vihollinen.  

Saarrostukseen perustuva “mottitaktiikka” toimi talvisissa olosuhteissa hyvin. Suomalaisten sissi-iskujen tyyppiset yllätyshyökkäykset olivat tehokkaita lumisissa metsissä. Neuvostojoukkoihin verrattuna suomalaisten sotilastaktiikka oli joustavaa. Suomalaisilla oli myös kykyä improvisoida ja siksi usein yllätys puolellaan. Merkittävä vahvuus oli radiotiedustelu eli vihollisen radioliikenteen sieppaaminen ja salakirjoitussanomien avaaminen. 

Talven 1939–1940 sää oli puolustajan puolella. Alkutalvi oli lauha ja maa routaantui hitaasti. Se vaikeutti hyökkääjää moottoriajoneuvojen jumiutuessa mutaan. Vuodenvaihteen jälkeen alkoivat arktiset pakkaset: ajoittain lämpötila laski -40 asteeseen. Neuvostojoukkojen vaatetus ja majoitusvarusteet eivät soveltuneet paukkupakkasiin. Lisäksi motorisoitu armeija kärsi moottoreiden jäätymisestä. Neuvostoliitto oli lähtenyt sotaan pientä naapurimaataan vastaan liian itsevarmasti, mutta törmännyt moniin ongelmiin. Sodan kuluessa se onnistui ratkomaan haasteitaan ja sai yliotteen taisteluissa. Lopulta Suomen oli taivuttava Neuvostoliiton ylivoiman edessä ja hyväksyttävä raskaat rauhanehdot. 

Lue lisää:  

Sodan maantiede, maaston ja olosuhteiden vaikutus sodankäyntiin 1850-luvulta nykypäivään. Kirjoittanut Pasi Tuunainen. Gaudeamus, Tallinna 2023. 

Suomen sodat 1939–1945. Selviytyminen maailmansodasta. Kirjoittanut Pekka Visuri, Pasi Kesseli ja Carl-Fredrik  Geust. Docendo 2024. 

Talvisodan pikkujättiläinen. Kirjoittanut J. Leskinen, A. Juutilainen ja S. Ahto. WSOY 2009.