Lapsen sota
Antti Malinen
Sodan vaikutukset lasten ja nuorten elämässä
Sota vaikutti suuresti lasten ja nuorten arkeen Suomessa. Sota aiheutti monenlaista huolta ja pelkoa ja monet jäivät ilman vanhempiaan. Sotavuodet toivat myös koulunkäyntiin taukoja ja kasvavat nuoret kärsivät niukasta ravinnosta. Vaatteiden ja tavaroiden säännöstely sekä niukkuus vaikuttivat jokapäiväiseen elämään. Monia lapsia siirrettiin turvaan ulkomaille, ja uusissa ympäristöissä heidän oli sopeuduttava uusiin kieliin ja kulttuureihin. Vaikeista oloista huolimatta lapset löysivät keinoja ylläpitää ystävyyksiä ja osallistua yhteiseen toimintaan. Se tarjosi turvaa ja jatkuvuutta vaihtuvissa olosuhteissa.
Suomen käymät taistelut keskittyivät pääosin rintamalle, mutta sodankäynti näkyi myös siviiliväestön ja lasten ja nuorten elämässä: ilmapommitusten ja partisaani-iskujen pelkoina, isien ja äitien poissaolona, koulunkäynnin katkoksina ja läheisten ja sukulaisten menetyksinä. Perheiden ja lasten arkisessa elämässä sotavuodet näkyivät erityisesti kasvavana niukkuutena. Pula-aikana elintarvikkeita ja tavaroita säännösteltiin ja esimerkiksi uusien, sopivankokoisten vaatteiden ja kenkien saaminen oli vaikeata. Paitojen, housujen ja hameiden käyttöikää jatkettiin parsimalla ja kengät tai luistimet siirtyivät usein vanhemmalta sisarukselta nuoremmalle. Heikkenevä elintarviketilanne näkyi ruokavalion yksipuolistumisena ja aina kasvavat nuoret eivät saaneet tarvitsemaansa määrää energiaa.
Niukkuus ja säännöstely toivat esille, kuinka totaalisessa sodassa yhteiskunnan resurssit mobilisoitiin sodankäynnin tarpeisiin. Myös lasten ja nuorten odotettiin ottavan osaa yhteisiin ponnistuksiin. Pienten lasten tuli osoittaa varhaista itsenäistymistä ja kykyä hoitaa omia asioitaan, jotta vanhemmille ja varsinkin äideille jäi enemmän aikaa arjen hoitoon. Kouluikäiset lapset ottivat osaa erilaisiin talkoisiin, ja saattoivat kerätä esimerkiksi jätepaperia tai romua, saaden palkkioksi erilaisia tunnustuksia tai pieniä palkintoja, esimerkiksi makeisia tai leluja.
Toisaalta sodan leimaamaan arkeen sisältyi pidempiä, rauhallisia jaksoja, jolloin koulunkäynnissä ei ollut taukoja ja lapset saivat viettää aikaa tuttujen kavereiden kanssa. Vapaa-aika jäi usein lyhyeksi, sillä suurin osa suomalaislapsista kasvoi maaseudulla, pienillä tiloilla, ja lasten odotettiin ottavan osaa erilaisiin tilan ja kodin töihin liittyviin askareisiin, vaikkapa polttopuiden kantoon tai veden hakuun kaivosta.
Vaikea elintarviketilanne, asumisen ahtaus ja kaupunkeihin tehdyt pommitukset vaikuttivat osaltaan siihen, että lapsia lähetettiin hoitoon sukulaisten ja tuttavien luokse maaseudulle. Suuri joukko lapsia siirrettiin myös ulkomaille, erityisesti Ruotsiin ja Tanskaan, niin sanottuina sotalapsina. Monet sotalapset otettiin kasvateiksi perheisiin, mutta varsinkin terveydellisistä syistä siirrettyjä lapsia sijoitettiin myös lastenkoteihin.
Kasvuympäristöjen vaihdokset vaikuttivat syvästi lasten elämään. Uusilla paikkakunnilla lapset joutuivat hakemaan paikkansa niin kodissa, koulussa kuin kaverisuhteissa. Useimmat sotalapset eivät osanneet puhua ruotsia tai tanskaa ja tämä vaikeutti kasvattivanhempiin tutustumista. Uusiin ympäristöihin asettuminen vaati monenlaista oppimista niin kielen kuin paikallisten tapojen suhteen.
Lasten ja nuorten elämästä löytyi toisaalta myös jatkuvuuksia: muuttuvissa ympäristöissäkin vanhoihin kavereihin voitiin pitää yhteyttä kirjeenvaihdon avulla, ja urheilu, harrastukset ja yhteiset leikit toivat yhteen paikalliset lapset ja uudet tulokkaat. Lasten uteliaisuus ja halu yhteiseen tekemiseen ylittivät usein ennakkoluulot ja kielimuurit, luoden mahdollisuuksia uusiin kaverisuhteisiin.
Lue lisää
Sodan kasvattamat. Toimittanut Sari Näre, Jenni Kirves & Juha Siltala. WSOY 2010.
Isän sota. Kirjoittanut Elina Sana. Siltala 2017.
Jälleenrakentajien lapset. Sotienjälkeinen Suomi lapsen silmin. Antti Malinen ja Tuomo Tamminen. Gaudeamus 2017.
Hakusana: sotasukupolvi lapsi