Arki rintamalla
Ville Kivimäki
Sodan arki rintamalla
Asemasodan aikana Suomen ja Neuvostoliiton rintamalinja pysyi paikoillaan, ja suuremmat taistelut olivat harvinaisia. Sotilaat alkoivat sopeutua olosuhteisiin ja pyrkivät tekemään arjestaan siedettävää. Arjen rutiineihin kuului vartiointia, ruokailua ja lepoa. Etulinjan ulkopuolella järjestettiin vapaa-ajan toimintaa, kuten urheilua ja sotilaskotitoimintaa. Sotilaat kirjoittivat aktiivisesti kirjeitä ja saivat välillä kotilomia. Rintamalla sotilaat saivat valtiolta ruoan ja vaatteet, sekä päivärahaa ja sotakuukausipalkkaa.
Loppusyksystä 1941 alkaneen ja aina kesäkuuhun 1944 jatkuneen niin sanotun asemasodan aikana Suomen ja Neuvostoliiton välinen rintamalinja pysyi lähes paikoillaan. Suuremmat taistelut olivat harvinaisia. Tappioita aiheuttivat puolin ja toisin miinat, tarkka-ampujat sekä satunnaiset kahakat. Asemasodan aikana oli päiviä, jolloin esimerkiksi Karjalankannaksella ei kuollut yhtäkään suomalaissotilasta.
Näissä oloissa myös sota alkoi muuttua arkikokemukseksi. Etulinjassa ajankulua jaksottivat vartiointitehtävät, ruokailut ja lepovuorot. Suomalaissotilaat muodostivat niin sanottuja pakkiporukoita, joissa 2–4 sotilasta huolehti keskenään arkisista toimista kuten ruokailuista, tiskaamisesta ja muista käytännön askareista.
Sotilaat pyrkivät järjestämään olonsa niin mukavaksi kuin mahdollista, mutta korsuasumisen ahtaus, kylmyys, pimeys, likaisuus, veden nouseminen juoksuhautoihin sekä tietenkin vihollisen läheisyys tekivät olosuhteista vaikeat. Asuinmukavuuteen ja arjen sujuvuuteen vaikutti paljon se, kuinka suojainen oma asemapaikka rintamalla oli ja miten lähellä vihollisen asemat sijaitsivat.
Rintamalla aika kului hitaasti. Etulinjan takana, poissa vihollisen silmien alta, voitiin järjestää esimerkiksi urheilukilpailuja, sotilaskotitoimintaa, saunomista ja muuta ajanvietettä. Etulinjassa puolestaan mahdollinen tekeminen supistui siihen vähään, mitä saattoi tehdä korsussa ja juoksuhaudassa: puhdetöiden veistelyyn, kortinpeluuseen ja kirjeiden kirjoittamiseen.
Pitkän asemasodan aikana sotilaat kävivät säännöllisesti kotilomilla. Keskimäärin lomavuoro osui sotilaan kohdalle noin neljän kuukauden välein, kun taisteluita ei ollut. Lomien välillä suomalaissotilaista tuli ahkeria kirjeenkirjoittajia, vaikka ennen sotaa monet sotilaista eivät olleet juuri kynään tarttuneet. Kirjeitä kirjoitettiin niin lähiomaisille ja ystäville kuin uusille kirjeenvaihtokumppaneillekin, joita sotilaat ja siviilit etsivät kirjeenvaihtoilmoituksilla. Moni tuleva avioliitto sai alkunsa näistä kirjeistä. Kaikkiaan Suomen armeijan kenttäposti välitti sotavuosina yhteensä 1,14 miljardia kirjettä, pakettia ja postikorttia.
Vaaroista ja rasituksista huolimatta rintaman arki oli vapaa monista siviilielämän velvollisuuksista. Ruoka ja vaatteet tulivat valtiolta. Elannon suhteen sotilaille maksettiin päivärahaa sekä sotakuukausipalkkaa. Rintamalla rahalle ei ollut suurta käyttöä, pois lukien tupakkaostokset ja rahan pelaaminen korttiringissä. Sotakuukausipalkka maksettiinkin yleensä suoraan sotilaan kotiväelle, kun perheen elättäjä oli rintamalla poissa ansiotyöstä.
Lue lisää:
Sodan särkemä arki. Kirjoittanut Ville Kivimäki ja Anssi Männistö. WSOY, 2016.
Komppania pienoisyhteiskuntana. Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941–1944. Kirjoittanut Knut Pipping, suomentanut Heikki Vilén. Otava, 1978.
Terveiseni täältä jostakin. Suomalaissotilaiden kirjeenvaihto talvi- ja jatkosodassa. Kirjoittanut Ilari Taskinen. Gaudeamus, 2024.
Hakusana: sotasukupolvi mies