Carl-Fredrik Geust 

Ruotsalainen vapaaehtoinen lento-osasto Flygflottilj 19 

Talvisodan alussa Neuvostoliitolla oli ilmaherruus Pohjois-Suomessa, kunnes ruotsalainen vapaaehtoinen lentorykmentti F19 saapui Kemiin tammikuussa 1940. Vaikka yksikkö oli nimellisesti vapaaehtoinen, se toimi Ruotsin ilmavoimien tukemana ja täysin omavaraisesti. F19 teki sodan aikana yli 60 tiedustelu-, pommitus- ja torjuntalentoa ja torjui kymmeniä ilmahyökkäyksiä Pohjois-Suomen kaupunkeihin.

Talvisodan alkaessa Neuvostoliitolla oli ehdoton ilmaherruus Keski- ja Pohjois-Suomessa, sillä Suomen ilmavoimien kaikki taistelukoneet oli keskitetty Kaakkois-Suomeen. Tilanne muuttui Pohjois-Suomen osalta ruotsalaisen vapaaehtoisen lento-osaston, Lentorykmentti 19:n (Flygflottilj F19) saapuessa Kemin Veitsiluotoon tammikuun alussa 1940.

Eversti Beckhammarin johtama lentorykmentti F19 oli vain muodollisesti vapaaehtoinen. Se toimi koko ajan käytännöllisesti katsoen Ruotsin Ilmavoimien (Flygvapnetin) taisteluyksikkönä. F19:n 12 Gloster Gladiatoria käsittänyt hävittäjälaivue muodosti kolmasosan Ruotsin koko hävittäjäkalustosta. Pommituslaivueessa oli neljä Hawker Hart kevyttä pommikonetta. F19 toimi täysin omavaraisena eikä kuluttanut sotaa käyvän Suomen niukkoja resursseja, vaan lentoyksikön polttoaine- ja ammustoimitukset sekä varaosa- ja elintarvikehuolto hoidettiin kokonaisuudessaan Ruotsista käsin. Laivue käytti useita kenttiä Rovaniemeltä Sallaan ja Ouluun.

Lentoyksikköön kuului 250 henkilöä, joista noin 20 oli lentäjiä, ja henkilökunta oli hyvin varustautunut Pohjolan talviolosuhteisiin. Vapaaehtoisleiman ylläpitämiseksi henkilökunta joutui kuitenkin eroamaan Flygvapnetin palveluksesta ja allekirjoittamaan vapaaehtoissopimukset Suomen puolustusvoimien kanssa.

Flygflottijl aloitti sotalennot tammikuussa

F19 aloitti sotalennot 12.1.1940. Ensimmäinen hyökkäys Märkäjärvelle aiheutti sodan raskaimmat tappiot: yksikkö menetti kolme pommikonetta mutta ampui alas yhden neuvostohävittäjän. Helmikuussa lentoyksikkö sai yhden pommikoneen täydennyksenä.

Tiedustelulennot jatkuivat lähes päivittäin Gladiator-koneilla, joko yksittäisin konein tai 2–4 koneen osastoina. Päätoimintasuuntana oli tiestö Kemijärveltä itään Sallan suuntaan. Jäljelle jääneellä pommikoneella pommitettiin pari kertaa Sallan – Märkäjärven alueella olleita viholliskohteita.

Vihollisen pommitusten lisääntyessä tammikuun loppupuolella Oulua ja Rovaniemeä vastaan, hävittäjätorjunnasta muodostui tärkeä osa F19:n toimintaa. Muun muassa 2. helmikuuta Rovaniemelle hyökkäsi useassa aallossa 70 venäläistä pommittajaa, joista Gladiator-hävittäjät ampuivat alas yhden ja ruotsalaisten ilmatorjunta yhden. Hävittäjät suojasivat 18.–20. helmikuuta ruotsalaisen vapaaehtoispataljoonan siirtoa Kemistä Kemijärvelle.

F19 teki sodan aikana yhteensä yli 60 tiedustelu-, pommitus- ja torjuntalentoa. Hävittäjät ampuivat alas yhdeksän viholliskonetta ja pudotti yli kolme tonnia pommeja. F19 menetti sotalennoilla kolme pommikonetta ja yhden Gloster Gladiator -hävittäjän, minkä lisäksi yksi hävittäjä tuhoutui koelennolla. Kolme lentäjää kuoli ja kaksi joutui sotavangeiksi.

On arvioitu, että F19 torjui 35 pommitushyökkäystä Pohjois-Suomen kaupunkeihin ja suojasi samalla elintärkeää rautatieyhteyttä Ruotsista Haaparannan ja Tornion kautta Etelä-Suomeen.

Lue lisää:

F19 – en krönika – F19:n kronikka. Kirjoittanut Greger Falk. Svensk Flyghistorisk Förening–Ilmailumuseoyhdistys, 1988.

Svenska flygare i strid. Frivilligflottiljen F19 i finska vinterkriget 1939–1940. Kirjoittanut Mikael Forslund. Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek, 2010.