Kesän 1944 torjuntataistelut ja Moskovan välirauha
Olli Kleemola
Kesän 1944 torjuntataistelut ja Moskovan välirauha
Vuonna 1944 Suomen sotilaallinen tilanne heikkeni huomattavasti, sillä Saksa oli vetäytymässä kaikilla rintamilla. Neuvostoliitto painosti Suomea tekemään erillisrauhan, mutta Suomen johto piti Neuvostoliiton sanelemia ehtoja liian ankarina.
Helmikuussa Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä saadakseen Suomen taipumaan rauhaan, mutta onnistunut ilmatorjunta piti tuhot vähäisinä. Kesäkuussa Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella 270 000 miehen ja valtavan tykistötulen voimin. Suomalaisten puolustus murtui nopeasti, ja Viipuri menetettiin sekavissa oloissa vain kymmenessä päivässä 20. kesäkuuta. Tilanne oli kriittinen, mutta onneksi seuraavissa taisteluissa Viipurin–Kuparsaaren–Taipaleen linjalla suomalaiset pärjäsivät paremmin ja torjuivat Neuvostoliiton maihinnousuyrityksen Viipurinlahdella.
Viipurin menetyksen jälkeen Suomen hallitus tarjoutui solmimaan erillisrauhan ja ilmoitti olevansa valmis katkaisemaan suhteet Saksaan. Neuvostoliitto kuitenkin vaati Suomelta ehdotonta antautumista, johon Suomi ei suostunut. Samaan aikaan Saksa lupasi jatkaa Suomen aseellista tukemista, mutta vain jos Suomi pysyisi sodassa mukana. Presidentti Risto Ryti pelkäsi Suomen jäävän ilman apua, joten hän lupasi Adolf Hitlerille kirjeitse, ettei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa vaan jatkaa sotaa. Tämän jälkeen Saksa lähetti Suomelle aseita ja joukkoja avuksi.
Saksalaisten avustamana suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton etenemisen Tali-Ihantalan taistelussa. Myös suomalaistykistöllä oli suuri rooli hyökkäyksen pysäyttämisessä. Torjuntataisteluun osallistunut Otto Kinaret muisteli suomalaistykistön toimintaa: ”Saman tien avasi oma tykistö ankaran tulen Pyöräkankaalle. Keskityksen pauhatessa syöksyimme aukean yli itsekin kaikilla aseillamme hurjasti tulittaen. [– –] Alueella oli kymmenkunta vanjaa, jotka olivat tykistötulesta täysin tärähtäneitä. Miehet eivät kyenneet lainkaan ampumaan eivätkä osanneet lähteä edes pakoon. Vihollinen sai kerrankin mitä kuului ja kuka käski! En ole sitä ennen enkä sen jälkeen nähnyt omien putkien latovan rautaa mäkeen sellaisella teholla!”
Tali-Ihantalan taistelu on Pohjoismaiden historian suurin taistelu. Siihen osallistui yhteensä noin 200 000 sotilasta. Neuvostoliiton tappiot olivat suuret, ja taistelun jälkeen tilanne Karjalankannaksella rauhoittui. Elokuussa suomalaiset pysäyttivät vielä Ilomantsissa puna-armeijan viimeisen suurhyökkäyksen.
Presidentti Ryti erosi, ja uudeksi presidentiksi valittiin marsalkka Mannerheim. Mannerheim katsoi, ettei Rytin lupaus Saksalle jatkaa sotaa sitonut häntä eikä Neuvostoliittokaan vaatinut enää Suomelta ehdotonta antautumista. Tie rauhaan oli nyt auki ja aselepo astui voimaan 5. syyskuuta. Pentti Simola on kuvaillut ajatuksiaan aselevon varmistuttua: “Syyskuun viidentenä päivänä kello kahdeksan tuli täydellinen hiljaisuus. Merkillistä oli, että alkoi kuulua linnun piiskutusta. Ihan kuin ne olisivat sanoneet: tästä se elämä taas alkaa. Jokainen meistä muistaa sen hetken loppuikänsä.”
Moskovan välirauha solmittiin 19.9.1944 ankarilla ehdoilla. Suomi menetti Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan, Kuusamo–Sallan ja Petsamon alueet. Porkkala piti vuokrata Neuvostoliitolle 50 vuodeksi sotilastukikohdaksi, ja sotakorvauksia määrättiin 300 miljoonan dollarin arvosta. Lisäksi Suomen tuli sallia kommunistien toiminta ja lakkauttaa ”fasistiset järjestöt”. Suomi joutui myös karkottamaan Lapissa olleet saksalaisjoukot, mikä johti Lapin sotaan.
