Olli Kleemola

Koulutusta, velkoja ja vaatepulmia

Sodan jälkeen oli ratkaistava monia kysymyksiä, kuten miten järjestää ammattikoulutus rintamalta palaaville miehille. Eräs vuonna 1920 syntynyt rintamamies muisteli uutta tilannetta: ”Armeijassa oli ollut turvallista olla. Tiesi mitä piti tehdä. Oli tarpeellinen. Nyt piti itse päättää tulevaisuudestaan”. 

Monet olivat viettäneet nuoruutensa sodassa eivätkä olleet ehtineet hankkia ammattia tai koulutusta. Normaaliin koulunkäyntiin osallistuminen saattoi olla vaikeaa perhetilanteen vuoksi. Jo talvisodan jälkeen sotainvalideille oli tarjottu koulutusmahdollisuuksia, mutta jatkosodan jälkeen koulutustarjonta laajennettiin koskemaan kaikkia rintamamiehiä.

Koulutusmahdollisuuksia järjestettiin esimerkiksi Niinisalossa vuosina 1945–1947 toimineessa sisäoppilaitoksessa, jossa noin 4 000 rintamalta palannutta jatkoi lukiota ja monet kirjoittivat ylioppilaaksi. Lisäksi eri kaupungeissa järjestettiin lukio-opetusta, ja yliopistoissa sekä ammattikouluissa helpotettiin rintamalla olleiden pääsyvaatimuksia. Näin monista rintamamiehistä tuli osa uutta, koulutettua sukupolvea. 

Myös yrittäjinä toimineet rintamamiehet tarvitsivat apua sodan jälkeisessä tilanteessa esimerkiksi työkalujen hankkimiseen. Monet olivat myös velkaantuneet, joten valtio antoi heille tukea velkojen maksuaikojen pidentämiseen. Monien kotiutettujen töiden saamista saattoi vaikeuttaa myös kuluneet kengät ja vaatteet, joten armeija antoi kotiutetuille ensimmäiset vaatteet.  Evakot sekä rintamamiehet saivat etuoikeuden ostaa uusia vaatteita.

Suomessa kotiuttaminen onnistui suhteellisen nopeasti, ja miehet pääsivät pian kotiin toisin kuin monessa muussa maassa. Tämä esti suurempien levottomuuksien syntymistä. Monet rintamamiehet kuitenkin kärsivät sodan aiheuttamista painajaisista ja traumoista jopa vuosikymmeniä, eikä apua ongelmiin juuri saanut. Myös perheet joutuivat sopeutumaan uudenlaiseen arkeen, erityisesti silloin, kun sodasta palannut mies ei vammojen vuoksi pystynyt enää tekemään aiempia töitään tai lapset eivät tunnistaneet pitkään poissa ollutta isäänsä. Myös useimmat Ruotsiin sodan aikana lähetetyt sotalapset palasivat perheisiinsä. Monilla lapsilla oli sopeutumisvaikeuksia ja suomen kielikin oli saattanut unohtua.

Vaikka sodasta paluu ei ollut helppoa, suomalaiset rakensivat elämäänsä päättäväisesti uudelleen. Avioliittoja solmittiin paljon ja Suomessa koettiin ennätysmäinen vauvabuumi vuosina 1945–1950. Perheet yrittivät suunnata ajatukset pois sodasta kohti tulevaisuutta ja uutta elämää.