Neuvostoliitto pakotti Suomen Lapin sotaan

Mika Kulju

Lapin sota 1944–1945 käytiin entisten aseveljien suomalaisten ja saksalaisten välillä, mutta sen todellinen primus motor eli liikkeellepanija oli Neuvostoliitto. Lapin sodan  ristiriitaisuuksiin kuuluu, että Neuvostoliitto oli myös ainoa näistä kolmesta valtiosta, joka halusi sotaa arktisessa erämaassa. Suomalaiset ja saksalaiset joutuivat taisteluihin pakon edessä Neuvostoliiton vaatimuksesta.

Kesällä 1944 Suomen kohtalo oli ollut veitsenterällä. Neuvostoliiton suurhyökkäys yritti murtaa puolustuksen Karjalan kannaksella, mutta kuin ihmeen kaupalla suomalaiset saavuttivat torjuntavoitot Tali-Ihantalassa, Viipurinlahdella, Vuosalmella ja myöhemmin myös Ilomantsissa. Suomalaisten sisukkuuden lisäksi tärkeä tekijä torjuntavoittojen taustalla oli saksalainen panssarintorjunta-aseistus ja lento-osasto Kuhlmeyn tuki ilmataisteluissa.

Kesän 1944 torjuntavoitoista huolimatta oli selvää, että Neuvostoliitto tulisi uusimaan jossain vaiheessa hyökkäyksensä. Yhtä varmaa oli, ettei Suomen puolustus kestäisi loputtomiin. Suomen poliittinen johto teki tilanteesta omat johtopäätöksensä.

Elokuun ensimmäisenä päivänä Risto Ryti erosi tasavallan presidentin tehtävästä ja tilalle valittiin Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim. Ryti oli hankkinut Saksalta aseavun lupauksella, ettei hän tai hänen nimittämänsä hallitus tekisi erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Ryti uhrasi itsensä harkitusti, sillä Mannerheim ei katsonut olevansa velvoitettu pitämään edeltäjänsä lupausta. Näin Suomi pääsi aloittamaan pitkän tien kohti rauhaa.

Suomi esitti Neuvostoliitolle neuvottelujen aloittamista 25. elokuuta ja sai vastauksen neljä päivää myöhemmin. Rauhanneuvottelujen ennakkoehtona oli Suomessa olevien saksalaisten vangitseminen. Neuvostoliitto tiedotti, että rauhansopimus edellyttäisi julkista suhteiden katkaisemista Saksaan, jonka joukkojen tuli poistua Suomen alueelta syyskuun puoliväliin mennessä. Syyskuussa Pohjois-Suomessa oli vielä noin 220 000 saksalaista. Vertailun vuoksi koko Lapin läänin asukasluku oli tuolloin noin 143 000.

Aikataulu oli kaikkien osapuolten käytettävissä olevien tietojen mukaan täysin epärealistinen, mutta Suomella ei ollut enää vaihtoehtoja, sillä Saksan romahtaminen oli vain ajan kysymys. Suomen eduskunta hyväksyi 2. syyskuuta rauhanneuvottelujen aloittamisen. Tämän jälkeen saksalaiset aloittivat vetäytymisen kohti pohjoisinta Suomea ja Norjaa. Aselepo astui Suomen osalta voimaan 4. syyskuuta ja puna-armeija lopetti sotimisen päivää myöhemmin. Välirauha solmittiin 19. syyskuuta, ja rauhanehtojen velvoittamana sekä Neuvostoliiton painostamana Suomi ryhtyi sotaan Saksaa vastaan.

Lapin sodan pääroolit jaettiinkin entisten aseveljien ja Suomen uuden ”ystävän” kesken. Vahvassa sivuroolissa oli Suomen ystävällinen länsinaapuri Ruotsi, joka halusi säilyä väleissä myös Saksan kanssa, mutta ei halunnut rajanaapurikseen Tornionjoelle Neuvostoliittoa. Pienen sivuroolin sai kannettavakseen Norja, jonka alueelle osa Suomessa taistelleista saksalaisjoukoista jäi toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Tällä roolijaolla käytiin sota, joka on jäänyt historiantutkimuksessa lapsipuolen asemaan kaikissa sitä koskettaneissa maissa.