Olli Kleemola

Muuttunut kotimaa

Rintamalta palaavat sotilaat saapuivat hyvin erilaiseen Suomeen kuin mistä olivat lähteneet. Neuvostoliiton vaikutus Suomessa kasvoi pian jatkosodan päätyttyä, ja Suomen uudeksi ulkopolitiikan tavoitteeksi otettiin hyvien suhteiden luominen Neuvostoliittoon. Monet suomalaiset pelkäsivät tulevaisuutta ja Neuvostoliittoa. Brittiläinen eversti Neame kuvaili vuonna 1945 tunnelmia: ”Koko maassa on levottomuuden tunne; ahdistuneisuuden ja tulevaisuuden pelon ilmapiiri.”  

Neuvostoliiton johtama valvontakomissio seurasi tarkasti Suomen tapahtumia ja Porkkalan vuokra-alueelle sijoitetut neuvostojoukot lisäsivät pelkoa miehityksestä. Lehdistö joutui varomaan aiheita, jotka voisivat suututtaa Neuvostoliittoa. 

Sodan jälkeen kommunistit saivat toimia avoimesti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Uudet vasemmistopuolueet, kuten Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) ja Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL), nousivat nopeasti suosituiksi puolueiksi. Myös sodan jälkeen perustettu Suomi-Neuvostoliitto-seura toimi aktiivisesti. Monet suomalaiset pelkäsivät, että Neuvostoliiton tuella Suomesta tehtäisiin sosialistinen maa. Sodan jälkeisiä vuosia 1945–1948 onkin kutsuttu vaaran vuosiksi. 

Vuoden 1945 eduskuntavaalit olivat merkittävä käänne. Presidentti Paasikivi toivoi julkisesti, että vaaleissa valittaisiin ”uusia kasvoja”. Varsinkin sodasta palanneet nuoret miehet olivat tärkeitä uusia äänestäjiä, ja puolueet yrittivät saada heitä ehdokkaikseen. Vasemmistopuolueet onnistuivat vaaleissa erittäin hyvin, mikä muutti poliittisia voimasuhteita. Maltillinen Suomen Sosialidemokraattinen puolue (SDP) kuitenkin säilyi suurimpana puolueena, eivätkä kommunistien päässeet valtaan. Sodassa syntynyt aseveljeys loi oikeiston ja vasemmiston välille yhteisymmärrystä ja Suomesta alettiin vähitellen rakentaa hyvinvointivaltiota.

Sodan jälkeiset vuodet olivat vaikeita myös siksi, että Suomessa jouduttiin Neuvostoliiton painostuksesta tuomitsemaan ”sotasyylliset”. Oikeudenkäynneissä sotavuosien johtavia poliitikkoja tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Jatkosodan presidentti Ryti sai ankarimman tuomion: kymmenen vuotta kuritushuonetta.  

Jatkosodan jälkeisinä kuukausina Suomen armeijassa varauduttiin Neuvostoliiton miehitykseen. Armeijan johdosta tuli määräys kätkeä eri puolille Suomea sissisotaan tarvittavaa aseistusta ja varustusta. Asekätkennän paljastuminen johti laajoihin oikeudenkäynteihin ja puolustusvoimien uudistamiseen. 

Pahin uhka Suomen yltä väistyi vuonna 1947, kun Pariisin rauhansopimus tuli voimaan ja valvontakomissio poistui Suomesta. Vuonna 1948 Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittu Ystävyys, yhteistoiminta ja avunantosopimus (YYA-sopimus) antoi ulkopoliittista liikkumatilaa ja auttoi Suomea suuntautumaan myös kohti länttä. Saman vuoden vaaleissa kommunistit kärsivät tappion. Monet näkivät tämän ajan vaarojen vuosien loppuna.

Vaikeiden vuosien jälkeen 1950-luku tuntui ”onnen ajalta”. Materiaalipula alkoi helpottaa ja säännöstelystä luovuttiin asteittain vuoteen 1954 mennessä. Evakot oli saatu asutettua. Vaikka monet yhä asuivat ahtaasti ja elämä oli niukkaa, miesten fyysiset ja henkiset sotavammat vaikeuttivat perhe-elämää ja ihmisiä sairastui tuberkuloosiin ja polioon, monet kokivat tulevaisuuden valoisana.  

Myös Suomi pääsi ulos eristyksestä: vuonna 1952 maksettiin viimeiset sotakorvaukset ja Helsingissä pidettiin olympialaiset, vuonna 1955 Suomi pääsi Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi ja vuonna 1956 Neuvostoliitto palautti Porkkalan Suomelle.