Lapin sodassa Suomi taisteli liittoutuneiden puolella
Mika Kulju
Lapin sodan aloittanut Tornion maihinnousu ja sitä seuranneet rajakaupungin taistelut 1.–8. lokakuuta 1944 olivat monella tapaa erikoinen tapahtumasarja, josta muodostui samalla yhden Suomen historian aikakauden loppu ja uuden alku. Lapin sodassa Suomi siirtyi liittoutuneiden leiriin.
Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon Oulusta operoima Tornion maihinnousu oli suurta uhkapeliä, jossa suomalaiset onnistuivat nousemaan maihin Röyttän satamassa saksalaisten huomaamatta. Tornion taisteluihin liittyy monia erikoisia yksityiskohtia, joista Pikku-Berliinin taikayön voi nostaa malliesimerkkinä esille: suomalaiset ryöstivät saksalaisten elintarvikevarastosta alkoholia, mistä seurasi joukkohumaltuminen.
Seuraavina päivinä taisteltiin ajoittain raivokkaasti Raumon ja Vojakkalan lohkoilla. Kahdeksan päivän aikana Torniossa kaatui noin 450 ja haavoittui noin 1 300 suomalaista. Saksalaisia kaatuneita oli noin 500. Tornion lisäksi myös naapurikaupungissa Kemissä käytiin 7.–8. lokakuuta osittain koviakin taisteluita.
Sekä Tornioon että Kemiin hyökänneiden suomalaisjoukkojen tavoitteena oli ottaa Kemijoen suuret sillat haltuun ehjänä. Tavoitteeseen ei päästy, sillä 8. lokakuuta saksalaiset räjäyttivät Kemijoen sillat. Saksalaiset tuhosivat myös Kemin lentokentän. Sen sijaan suunniteltu teollisuuslaitosten tuhoaminen ei onnistunut, vaikka Pajusaaren ja Veitsiluodon tehtaita ehdittiinkin pommittaa.
Suomalaisten yllättävä maihinnousu ja Tornion taistelut muuttivat saksalaisten suhtautumista poltetun maan taktiikan toteuttamiseen. Kenraalieversti Lothar Rendulić ilmoitti Tornion taistelujen jälkeen saksalaisten polttavan kaikki valtion omistamat rakennukset Rovaniemellä. Käskyn toteuttaminen alkoi Rovaniemellä 10. lokakuuta. Tuhoaminen ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään valtion omistamiin kohteisiin, ja saksalaiset päätyivät hävittämään kaikki vähänkin suuremmat kivirakennukset. Kauppalan lähes totaaliseen hävitykseen 14. lokakuuta liittyy olennaisena osana 400 tonnin ammus- ja räjähdysainelastissa olleen junan räjähtäminen vahingossa rautatieasemalla.
Varsinainen Lapin polttaminen pääsi vauhtiin 13. lokakuuta, jolloin annettiin käsky kaikkien asumukseksi kelpaavien rakennusten tuhoamisesta linjalla Ylitornio–Sinettä–Sodankylä ja sen pohjoispuolella. Alkuperäinen käsky ei koskenut sairaaloita, kirkkoja, asuttuja eikä syrjäisiä rakennuksia. Saksalaisten perusteellisuudella toteutettu polttamisurakka tuhosi samalla entisten aseveljien maineen Pohjois-Suomessa.
Tornion ja Kemin taistelujen jälkeen Lapin sota asetti suomalaisille joukoille kovia haasteita. Talvi teki tuloaan, ja saksalaisten miinoitukset hidastuttivat etenemistahtia. Perinteinen koukkaustaktiikka oli vaikeaa Lapin korpimailla, ja lisäksi saksalaiset olivat tietoisia suomalaisten toimintamalleista. Väsymys painoi suomalaisjoukkoja, ja venäläiset vaativat lisää verta ja vankeja.
Ranuan Ylimaan taistelu 7.–9. lokakuuta jätti jälkeensä 295 suomalaista kaatunutta tai haavoittunutta. Taipaleen taistelun jälkeen suomalaiset ottivat Rovaniemen rauniot haltuunsa 16. lokakuuta. Jatkossa taisteltiin vaikeissa olosuhteissa Jäämerentiellä Sodankylän ja Tankavaaran suunnalla. Utsjoen suunnassa suomalaiset saavuttivat lopulta rajan 20. marraskuuta. Muoniontien suunnassa kovimmat taistelut käytiin Muoniossa, minkä jälkeen saksalaisten takaa-ajo jatkui kohti käsivartta.
Rauhansopimuksen mukaisesti Suomen armeija palautettiin rauhan kannalle joulukuun puoliväliin mennessä. Lokakuun lopussa alkoi kotiuttaminen, joka päätti sotaretken pitkään marssiin kotikonnuille. Samalla loppui suomalaisten todellinen sodankäynti. Helmikuusta lähtien Lapissa oli pitämässä saksalaisia silmällä noin 600 asevelvollista, ja taistelut jäivät lähinnä partioiden välisiksi yhteenotoiksi.
Käytännössä saksalaiset poistuivat Suomen maaperältä tammikuun 1945 aikana. Lyngen-puolustuslinjan Kitdal-asema tosin ulottui Suomen puolelle Kilpisjärvellä, josta saksalaiset lähtivät huhtikuun lopulla. Suomalaiset varmistivat maaperänsä olevan vapaa saksalaisista 27. huhtikuuta 1945, minkä jälkeen toinen maailmansota oli Suomen osalta lopullisesti ohi. Kolmannen valtakunnan historia päättyi 8. toukokuuta. Suomalaisten kokonaistappiot Lapin sodassa olivat yli 4 500 miestä, joista kaatuneita oli yli 1 300. Saksalaisia kaatuneita oli noin tuhat.
