Jatkosota päättyi Suomen tappioon Neuvostoliitolle. Suomi ei kuitenkaan antautunut eikä Suomea miehitetty, vaikka Neuvostoliiton sanelemat rauhanehdot olivatkin ankarat ja sen vaikutusvalta Suomen asioihin suurta seuraavina vuosina. Yhteiskunnan palaaminen sodasta rauhaan oli sekin valtava haaste. Tulevaisuus oli hämärän peitossa ja monen mielessä häämöttivät uhkakuvat ja edessä oleva raskas uudelleenrakentamisen työ. Suomi kuitenkin onnistui nousemaan jaloilleen ja rakentamaan vauraan hyvinvointiyhteiskunnan.

Rauhan tulo keikautti Suomen poliittisen suunnan. Äärioikeistolaiset ja Neuvostoliiton sellaiseksi tulkitsemat järjestöt ja tahot tuli lakkauttaa, kun taas aiemmin kielletyt äärivasemmistolaiset kommunistit tuli sallia. Monien aiemmin salatut poliittiset ajatukset nousivat pintaan ja kommunistien vaikutusvalta kasvoi. Sodan jälkeisiä vuosia kutsutaan vaaran vuosiksi, koska oli olemassa uhka, että Suomi ajautuisi kommunistiseksi yhteiskunnaksi. Demokratia kuitenkin kesti ja paluu normaaliin tapahtui verraten nopeasti. 

Suomen haasteet sodan jälkeen olivat valtavat. Rauhanehdoissa määrättiin ajamaan saksalaiset pois maasta. Tästä seurasi Lapin sota. Sodan tuhot ja rauhanehdoissa määrätyt sotakorvaukset pakottivat ankaraan talouden säännöstelyyn, ja pula-aika jatkui sodan jälkeen vielä pitkään. Samaan aikaan piti ratkoa evakkojen asuttamiseen sekä sotainvalideihin, sotaorpoihin ja sotaleskiin liittyviä kysymyksiä. Myös sotaan syylliset tuli saattaa oikeuden eteen ja tuomita.

Ihmiset pyrkivät palaamaan sotaa edeltäneeseen elämäänsä parhaansa mukaan. Se oli usein hankalaa. Osa palasi perheensä pariin, maatiloilleen tai työpaikoilleen. Sodan traumaattiset kokemukset seurasivat mukana, aiheuttaen mielenterveyden ongelmia ja päihteiden väärinkäyttöä.  Osa ihmisistä oli repäisty sotaan niin nuorena, ettei varsinainen “oma elämä” ollut ehtinyt alkaa. Heillä oli nyt kiire perustaa perheitä, raivata kotitiloja ja rakentaa rintamamiestaloja. Vuosina 1946–1950 syntyivät suuret ikäluokat, suurimmat Suomen historiassa. Sotalapset palasivat Ruotsista kenties perheensä ja suomen kielen unohtaneena. Monet heistä kokivat juurettomuuden tunteita loppuelämänsä.

Sodan välittömien seurausten voidaan katsoa päättyneen sotakorvausten loppuun maksamiseen 1952, säännöstelyn päättymiseen 1954, Porkkalan vuokra-alueen palauttamiseen sekä Suomen pääsyyn YK:n jäseneksi 1955. Sodan välilliset seuraukset kuitenkin elivät pitkään sotasukupolven lapsissa ja näkyvät edelleen esimerkiksi Suomen valtion budjetissa sotaveteraanien huomioimisena. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 nosti sodan muistot monien mieleen ja näin Suomen NATO:on liittymiselläkin on juurensa suomalaisten sotakokemuksissa.

Sota-ajat kiinnostavat historiantutkimusta ja kulttuurintekijöitä yhä edelleen. Sota-aikaan on viime vuosina löydetty uusia näkökulmia ja yhä enemmän korostetaan yksilön kokemusta ja sodan kulttuurista merkitystä. Aiemmin vaietuista teemoista on tehty uutta tutkimusta, hyvänä esimerkkinä sotilaiden mielenterveysongelmien tutkiminen.