Talvisota
Talvisota
Mikä oli talvisota?
Toinen maailmansota alkoi syyskuussa 1939 ja pian se kosketti myös Suomea. Marraskuun viimeisenä päivänä diktaattori Josif Stalinin johtama Neuvostoliitto hyökkäsi puolueettomaan Suomeen, ja kolme ja puoli kuukautta kestänyt talvisota alkoi. Talvisodassa Suomi onnistui torjumaan miehityksen, mutta joutui tekemään rauhan raskain ehdoin maaliskuussa 1940. Talvisodassa kuoli noin 27 000 suomalaista.
Suomi menetti 12 prosenttia pinta-alastaan ja 400 000 ihmistä joutui luopumaan kodeistaan luovutetuilla alueilla. Heidän asuttamisensa oli sodan jälkeen suuri tehtävä. Talvisodassa pieni ja sisukas Suomi onnistui pitämään puoliaan suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Tällä “talvisodan ihmeellä” on edelleen merkitystä suomalaisten minäkuvalle.
Tapahtumat aikajanalla
Vuoden 1929 pörssiromahdus johti maailmanlaajuiseen lamaan, suurtyöttömyyteen, konkurssien aaltoon ja verotulojen romahtamiseen. Useissa Euroopan maissa oli levottomuuksia ja ääriaatteet saivat suosiota. Saksassa Hitler nousi valtaan lupauksilla työllisyydestä ja Saksan noususta suurvallaksi. Kuvassa ihmisiä kokoontuneena New Yorkin pörssin edustalle pörssiromahduksen aikoihin.
Neuvostoliitto teki hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa vuonna 1932 ja jatkoi sitä vuonna 1934. Sopimus irtisanottiin Mainilan laukausten jälkeen 28.11.1939. Suomi pyrki sotien välissä puolueettomuuteen, mutta haki turvaa yhteistyöllä Ruotsin ja Viron kanssa. Kuvassa Presidentti Kallio ja presidentti Päts Helsingissä 1937.
Natsipuolue nousi Saksan suurimmaksi puolueeksi vuoden 1932 vaaleissa saaden 37,8 % äänistä. Muut puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä natsien kanssa, joten enemmistöhallitusta ei saatu muodostettua. Marraskuun uusissa vaaleissa puolueen kannatus laski hieman, mutta se pysyi edelleen suurimpana. Natsit vetosivat äänestäjiin lupaamalla työtä ja ruokaa sekä luomalla uhkakuvia kommunisteista ja juutalaisista. Kuvassa keskellä Adolf Hitler Potsdamissa 1932.
Josif Stalin nousi Neuvostoliiton diktaattoriksi 1920-luvun lopulla ja vakiinnutti valtansa 1930-luvun puhdistuksilla ja vainoilla. Puhdistukset kohdistuivat vastustajiin, kommunistipuolueeseen, armeijaan, kansanvihollisiksi leimattuihin ja vähemmistökansoihin. Monet vangittiin, karkotettiin Siperiaan tai teloitettiin. Vainoissa kuoli yli miljoona ihmistä ja muita terrorin uhreja oli 10-30 miljoonaa. Kuvassa Josif Stalin.
Adolf Hitler nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi 30.1.1933. Hitlerin hallitus alkoi heti rajoittaa opposition toimintaa. Valtiopäivätalon tuhopolton jälkeen helmikuussa 1933 alkoivat kommunistien vainot. Maaliskuussa säädettiin valtalaki, joka antoi hallitukselle vallan säätää lakeja ohi valtiopäivien. Hindenburgin kuoltua elokuussa 1934 Hitler julisti itsensä Führeriksi, Saksan johtajaksi. Kuvassa tuhopoltosta syytetty kommunisti Marinus van der Lubbe.
Dachaun keskitysleiri Münchenin lähellä oli natsien ensimmäinen keskitysleiri. Se oli aluksi tarkoitettu kommunisteille ja muille natsien vastustajille. Dachaussa murhattiin noin 30 000 ihmistä. Leiri vapautettiin 29.4.1945, ja se toimii nykyään museona. Kuvassa Dachaun pääportti.
Lokakuussa 1933 Saksa erosi Kansainliitosta, koska länsivallat eivät suostuneet sen vaatimuksiin tasavertaisista sotilaallisista voimasuhteista Ranskan kanssa. Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen edistämään rauhaa ja ratkomaan valtioiden kiistoja, mutta sen keinot olivat heikkoja. Suomi liittyi Kansainliittoon vuonna 1923, ja jäsenvaltioita oli enimmillään 63. Kuvassa Kansainliiton lippu.
Benito Mussolini oli Italian fasistinen diktaattori. Hän nousi pääministeriksi vuonna 1922 ja diktaattoriksi vuonna 1925. Mussolini pyrki laajentamaan Italiaa valtaamalla Etiopian 1936 ja Albanian 1939. Etiopia oli säilynyt itsenäisenä eurooppalaisten siirtomaa-aikana. Italia hyödynsi Etiopian sotaretkellä teknistä ylivoimaa, kuten panssarivaunuja ja taistelukaasuja. Kansainliitto ja länsivallat eivät estäneet sotaa, mikä kannusti Italiaa ja Saksaa jatkamaan laajentumistaan. Kuvassa Mussolini 1922.
Espanjan sisällissota (1936–1939) oli verinen konflikti tasavaltalaisten ja kenraali Francisco Francon johtamien kansallismielisten välillä. Sota alkoi armeijan kapinasta ja johti Francon diktatuuriin. Sota vaati satojatuhansia uhreja. Tasavaltalaiset saivat tukea useiden maiden vapaaehtoisilta joukoilta sekä Neuvostoliitolta ja kansallismieliset puolestaan saivat tukea Saksalta ja Italialta. Espanjan sisällissotaa on pidetty esinäytöksenä toiselle maailmansodalle. Kuvassa pommituksessa tuhoutunut Guernican kaupunki.
Vuonna 1937 presidentiksi valittu Kyösti Kallio muistetaan kansan yhdistäjänä talvisodan aikana. Ennen sotaa hän ajoi sovintoa oikeiston ja vasemmiston välillä, ja hänen kaudellaan SDP nousi hallitukseen ensi kertaa sisällissodan jälkeen. Myös elintason nousu auttoi kansaa unohtamaan sisällissodan jakolinjat ja yhtenäistymään. Kuvassa presidentti Kallio ja puoliso Kaisa Kallio. Myös Kaisa Kallio oli tärkeä kansan rohkaisija talvisodan koettelemuksissa.
Japani laajensi valtaansa Aasiassa 1930-luvulla. Japani oli aloittanut laajentumisen Kiinan alueille jo vuonna 1931 ja sota Kiinassa alkoi uudestaan vuonna 1937. Japanin armeija valtasi Nanjingin, missä arviolta 200 000–300 000 siviiliä ja sotavankia tapettiin kuuden viikon aikana ja tuhansia naisia raiskattiin. Nanjingin verilöylystä tuli yksi Aasian historian synkimmistä tapahtumista, mikä vaikuttaa edelleen Kiinan ja Japanin suhteisiin. Kuvassa Nanking verilöylyn aikaan.
Itävallan liittäminen Natsi-Saksaan vuonna 1938 oli Adolf Hitlerin askel kohti suur-Saksaa. Liittäminen sujui ilman sotilaallista vastarintaa, sillä aikaisempi poliittinen painostus ja Itävallan natsimieliset liikkeet tasoittivat tietä. Anschluss rikkoi Versailles’n rauhansopimusta, mutta länsivallat eivät puuttuneet toimiin. Tämä rohkaisi Saksaa jatkamaan laajentumispolitiikkaansa. Kuvassa Adolf Hitler saapuu Itävallan pääkaupunkiin Wieniin.
Münchenin sopimus vuonna 1938 antoi Hitlerille luvan liittää Tšekkoslovakian saksankieliset sudeettialueet Saksaan. Iso-Britannia ja Ranska toivoivat sopimuksen turvaavan rauhan, ja tyydyttävän Saksan laajentumishalut. Toiveet rauhasta kuitenkin kariutuivat, kun Saksa valloitti pian koko Tšekkoslovakian. Tämä kasvatti suursodan uhkaa. Kuvassa Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlain palaamassa Münchenin neuvotteluista.
Kristalliyö oli natsi-Saksassa 9.–10. marraskuuta 1938 tapahtunut väkivallan aalto, jossa juutalaisten omaisuutta tuhottiin laajasti. Juutalaisten kotien, liiketilojen ja synagogien ikkunoita rikottiin ja rakennuksia poltettiin. Yli 90 juutalaista surmattiin, ja tuhansia vietiin keskitysleireihin. Kristalliyö merkitsi vainojen kiihtymistä ja ennakoi holokaustia, juutalaisten joukkomurhaa. Kuvassa tuhottu kenkäkauppa Magdeburgissa Saksassa.
Niin kutsuttu Molotov-Ribbentrop -sopimus vuonna 1939 oli hyökkäämättömyyssopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Salainen lisäpöytäkirja jakoi Puolan, Baltian maat ja Suomen Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Sopimus mahdollisti Saksan hyökkäyksen Puolaan 1.9.1939, mikä käynnisti toisen maailmansodan Euroopassa. Myöhemmin Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939 ja liitti keväällä 1940 Baltian maat itseensä. Kuvassa Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov allekirjoittaa hyökkäämättömyyssopimuksen.
Saksan hyökkäys Puolaan 1.9.1939 käynnisti toisen maailmansodan. Saksa käytti salamasotataktiikkaa, jossa ilmavoimat pommitti liikenneyhteyksiä ja kaupunkeja. Samaan aikaan panssaridivisioonat etenivät nopeasti, aiheuttaen kaaosta puolustajissa. Neuvostoliitto tunkeutui Puolaan 17.9. etupiirisopimuksen mukaisesti ja valloitti itäosat. Puolan huonommin varusteltu ja alivoimainen armeija ei lopulta pärjännyt ylivoimaisia hyökkääjiä vastaan. Kuvassa Saksan ilmavoimien JU-87 Stuka –syöksypommittajia Puolan yllä.
Ranska ja Iso-Britannia julistivat Saksalle sodan Puolaan hyökkäämisen jälkeen, mutta laajamittaisia sotatoimia ei aloitettu. Länsirintamalla alkoi valesodan aika, jolloin molemmat osapuolet keskittyivät varustautumiseen ja linnoittamiseen ja taistelua käytiin vain laivastojen välillä. Valesota päättyi toukokuussa 1940 Saksan hyökätessä Ranskaan. Kuvassa Iso-Britannian lentotukialus HMS Courageous, jonka saksalainen sukellusvene upotti syyskuussa 1939.
Neuvostoliitto alkoi syksyllä 1939 painostaa Baltian maita etupiirisopimuksen mukaisesti. Viro salli Neuvostoliiton asettaa sotilastukikohtia maahan välttääkseen sodan. Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron, pidätti poliittisen johdon, karkotti tuhansia siviilejä ja perusti neuvostohallinnon. Latvia ja Liettua kokivat samanlaisen kohtalon. Kuvassa neuvostoarmeija saapuu Viron luovuttamiin tukikohtiin.
Vuonna 1939 Suomi järjesti ylimääräiset harjoitukset valmistautuakseen puolustamaan alueitaan Neuvostoliiton kiristyvässä painostuksessa. Kertausharjoitukset olivat samalla liikekannallepano, joka toteutettiin kahdessa vaiheessa: suojajoukot sijoitettiin rajoille, ja 14.10.1939 loput kenttäarmeijasta kutsuttiin palvelukseen. Harjoitukset paransivat puolustusvalmiutta merkittävästi ja valmistelivat joukkoja tuleviin tehtäviin.
Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat neuvottelemaan Moskovaan lokakuussa 1939. Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan puolustustaan Saksan uhkaa vastaan vaatimalla Suomelta ja Baltian mailta tukikohtia ja rajamuutoksia. Suomelta Neuvostoliitto vaati tukikohdan Hangosta, Suomenlahden saaria sekä alueita Karjalan kannakselta. Suomi oli valmis joihinkin myönnytyksiin, mutta lopulta neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Kuvassa Valtioneuvos J.K. Paasikivi lähdössä Moskovaan neuvottelemaan.
Mainilan laukaukset oli Neuvostoliiton lavastama välikohtaus, jonka varjolla se purki maiden välillä voimassa olleen hyökkäämättömyyssopimuksen. Neuvostoliiton mukaan Suomen tykistö oli tulittanut Mainilan kylässä olleita neuvostojoukkoja ja useita miehiä oli kuollut tai haavoittunut. Neuvostoliitto myönsi myöhemmin itsekin, että tilanne oli lavastettu. Kuvassa ulkomaalaiset lehtimiehet ihmettelevät tapahtumaa Suomen puolella rajaa lähellä Mainilan kylää.
Talvisota alkoi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto pommitti useita Suomen kaupunkeja ja puna-armeija ylitti rajan koko maan pituudelta. Presidentti Kallio julisti sotatilan ja nimitti Mannerheimin ylipäälliköksi. Suomen armeija, vahvuudeltaan 290 000 miestä, oli alivoimainen Neuvostoliiton 460 000 sotilaaseen verrattuna ja kärsi aseiden ja ammusten puutteesta. Suomalaiset joutuivat vetäytymään suojaten samalla siviilien evakuointia. Kuvassa pommitettuja rakennuksia Helsingin Hietalahdessa 30.11.1939.
Neuvostoliiton hyökkäys yllätti suomalaiset: se oli alkanut lähes kaikkien Suomeen itärajalta johtavien teiden suunnalta yhtä aikaa. Suomalaiset joutuivat vetäytymään heti sodan alussa kymmeniä kilometrejä koko rajan pituudelta. Viikon sotimisen jälkeen suomalaiset olivat vetäytyneet pääasemaan Mannerheim-linjalle. Mannerheim-linja kulki Karjalan kannaksen halki Suomenlahdelta Laatokalle. Kuvassa tykistön esikunnan korsu Taipaleessa, pääasemassa.
Suomi ei ollut valmistautunut puolustautumaan Neuvostoliiton hyökkäykseltä koko rajan pituudelta, vaan oli odottanut sen keskittyvän Kannakselle. Niinpä rajan pohjoisemmilla osilla koettiin sodan alussa menetyksiä. 9.12.1939 Neuvostoliitto valtasi Sallan ja edellisenä päivänä myös Suomussalmi oli menetetty neuvostojoukoille. Kuvassa sotilas ampumahaudassa etulinjoilla Suomussalmella.
Kansainliitto tuomitsi yksimielisesti Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen ja erotti sen järjestöstä. Kuvassa Helsingin Sanomien Päivän kuva –pilapiirros, joka kuvaa Josif Stalinin potkimista Kansainliitosta. Kuvan piirsi Oskari Räisänen ja se julkaistiin lehdessä 18. joulukuuta 1939.
Sodan ensimmäisten viikkojen perääntymisen jälkeen suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton hyökkäyksen useammassa taistelussa. Taipaleella Neuvostoliitto hyökkäsi valtavalla voimalla, mutta suomalaisten puolustus kesti. Summassa joulukuun aikana suomalaiset kestivät raskaita tykistökeskityksiä ja panssarivaunuhyökkäyksiä, vaikka panssarintorjuntavarusteita oli vähän. Voitot kasvattivat joukkojen itseluottamusta ja kohottivat mielialoja. Kuvassa pommituksen tuhoja Taipaleen Kaarnajoella.
Neuvostoarmeija pyrki valtaamaan tärkeitä maantie- ja rautatieristeyksiä edetäkseen asutuskeskuksiin ja katkaistakseen suomalaisten huoltoreitit. Tolvajärvellä suomalaiset hyökkäsivät estääkseen tällaisen tilanteen syntymisen ja onnistuivat lyömään neuvostojoukot. Summan ja Tolvajärven – Ägläjärven taistelut herättivät myös kansainvälisen median kiinnostuksen. Kuvassa radioselostaja Pekka Tiilikainen haastattelemassa joukkoja. Kansa seurasi taisteluiden kulkua radion välityksellä.
Suomi valtasi Suomussalmen takaisin 29.12.1939, mutta Neuvostoliitto jäi lähelle asemiin. Suomalaiset hyökkäsivät 5.1.1939 ja voittivat saarrostustaktiikalla. Suomi sai sotasaaliina valtavan määrän puna-armeijan kalustoa. osapuolien tappiot olivat poikkeuksellisen epäsuhtaiset: taistelussa kuoli 17 500 neuvostosotilasta, suomalaisia kaatui 900. Kuvassa Raatteen tiellä saatua sotasaaliista, johon kuului esimerkiksi 43 panssarivaunua, 71 tykkiä ja yli tuhat hevosta.
Tammikuun kihlaus vuonna 1940 oli merkittävä sopimus, jossa työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja Suomen ammattiyhdistysten keskusliiton (SAK) neuvotteluosapuoliksi. Tämä oli suuri muutos työnantajien asenteissa, sillä aiemmin vain kirjanpainajilla oli alakohtainen sopimus. Tammikuun kihlaus on esimerkki siitä, miten kansa yhdistyi sodan aikana. Kuvassa nainen tehtaassa. Naiset korvasivat kotirintamalla miesten työpanosta ja pitivät sota-ajan talouden pyörimässä.
Suomi tunnusteli rauhaa Neuvostoliiton Tukholman asianhoitajan Alexandra Kollontain ja Ruotsin hallituksen kautta. Ulkoministeri Tanner tapasi Kollontain 5.2.1940. Pääministeri Ryti ja ulkoministeri Tanner kannattivat rauhaa ankariinkin ehtoihin suostuen. Presidentti Kallio toivoi kuitenkin apua Ruotsilta tai länsivalloilta. Helmikuun puolivälissä kävi selväksi, ettei apua ollut luvassa, ja rintaman murtuminen pakotti Suomen hyväksymään kovat rauhanehdot. Kuvassa Kollontai työhuoneessaan Tukholmassa.
Helmikuussa Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen voimakkaalla tykistötulituksella. Hyökkäyksen painopiste oli Summan alueella. Väsyneillä suomalaissotilailla oli pulaa ammuksista ja juoksuhaudat ja panssariesteet olivat hajonneet päiväkausia jatkuneessa tulituksessa. Suomalaisten puolustus repesi jo samana päivänä. Pian joukot joutuivat perääntymään. Kuvassa Summan tuhoutunutta taistelumaastoa. Etualalla piikkilankaesteitä ja kivisiä panssariesteitä.
Suomalaiset joutuivat vetäytymään Neuvostoliiton ankaran hyökkäyksen edessä Karjalan kannaksella ensin väliasemaan ja lopulta taka-asemaan. Suomalaisilla oli jatkuva pula ammuksista ja panssarintorjunta-aseista ylivoimaista vihollista vastaan. Tilanne vaikutti koko ajan epätoivoisemmalta ja armeijan pitäminen taistelukykyisenä vaikeammalta. Neuvostoliitto saavutti taka-aseman 1.3.1940. Kuvassa neuvostoliittolainen sotavanki. Talvisodassa jäi sotavangiksi 850–900 suomalaista ja 6000 neuvostosotilasta.
Suomalaiset saivat suuria torjuntavoittoja mottitaktiikan ansiosta. Mottitaktiikassa vihollisjoukko ympäröidään siten, että se on saarrettu joka puolelta. Mottiin jääneet joukot eivät saa ruokaa tai varusteita, joka tekee mottiin jääneiden joukkojen lyömisestä helpompaa. Osa moteista oli sellaisia, ettei niitä pystytty tuhoamaan. Itä-Lemetin mottiin eli Kenraalimottiin saarrettiin 4 000 neuvostosotilasta. Taistelut jatkuivat yli 50 päivää ennen motin purkautumista. Kuvassa mottialueelta saatua suurta sotasaalista.
Suomalaisten joukot olivat vetäytyneet takaa-ajettuina taka-asemaan. Neuvostojoukot hyökkäsivät Viipurinlahdella ja Vuoksella pyrkien murtamaan linjat. Taistelut olivat ankaria ja suomalaisten tilanne vaikea. Myös Kollaalla Neuvostoliitto hyökkäsi suurella voimalla 2.3. alkaen. Taistelut jatkuivat rajuina sodan loppuun asti, mutta Kollaa kesti. Kuvassa Kollaalla taistelleen JR 69:n sotilaita rauhan tultua 13.3.1940.
Iso-Britannia ja Ranska tarjosivat sotilaallista apua Suomelle. Suurvaltojen taka-ajatuksena oli samalla estää Ruotsin malmivarantojen päätymisen Saksalle. Norja ja Ruotsi kieltäytyivät sallimasta joukkojen kulkua alueillaan. Suomessakaan ei lopulta uskottu, että apuun kannattaisi luottaa. Niinpä Suomi ei lopulta pyytänyt apua länsivalloilta, vaan neuvotteli rauhan Neuvostoliiton kanssa. Kuvassa ruotsalaisia vapaaehtoisia. Talvisodassa Ruotsi tuki epävirallisesti Suomea monin tavoin ja Suomeen saapui 8600 vapaaehtoista sotilasta.
Uuvuttavat taistelut talvella 1940 heikensivät Suomen armeijan romahduksen partaalle. Hallituksen oli valittava epävarman länsivaltojen avun ja rauhan välillä. Lopulta päätettiin neuvotella rauhasta Neuvostoliiton kanssa, vaikka ehdot olivat ankarat. Mannerheim painosti hallitusta pikaiseen ratkaisuun. Kuvassa Mikkelin pommitukset 5.3. Yksi pommeista osui kaupungin lääninsairaalan pommisuojaan. Henkensä menetti 22 ihmistä ja useita haavoittui.
Pääministeri Rytin johtama valtuuskunta matkusti 6.3.1940 Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Lopulliset rauhanehdot esiteltiin suomalaisille 10.3. eikä niistä ollut mahdollisuutta neuvotella. Suomen hallitus ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta antoivat suomalaisneuvottelijoille valtuutuksen hyväksyä ehdot 11.3.1940. Kuvassa pääministeri Risto Ryti. Risto Rytistä tuli presidentti joulukuussa 1940.
Suomalaiset eivät kyenneet estämään Neuvostoliiton etenemistä Viipurinlahdella ja kaupungin koillispuolella. 11.3. taisteluita käytiin jo Viipurin esikaupungeissa. Suomalaiset puolustajat alkoivat olla aivan lopussa, vaikka osa hyökkäyksistä pystyttiin torjumaan. Neuvostoliitto ei onnistunut valtaamaan Viipuria ennen sodan loppumista. Kuvassa Viipurin linnan taustalla kaupunki on tulessa.
Moskovan rauha allekirjoitettiin 12.3.1940. Rauhansopimuksessa Suomi menetti 12 % alueestaan ja joutui vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle tukikohdaksi. Kotinsa menetti 430 000 ihmistä. Rauhansopimus tuntui suomalaisista ankaralta ja epäoikeudenmukaiselta. Moskovan rauhansopimus oli Suomen näkökulmasta sanelurauha eli Suomella ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa rauhanehtoihin. Kuvassa uusille rajoille vetäytyviä väsyneitä suomalaisjoukkoja Korpiselässä.
Moskovan rauhansopimus astui voimaan 13.3.1940. Kansalle rauha oli yllätys, sillä tiedotuksissa tappioista oli kerrottu niukasti ja painotettu vain voittoja. Rauhanehdot olivat raskaat, ja liput laskettiin puolitankoon. Yli 400 000 suomalaista menetti alueluovutuksien vuoksi kotinsa ja usein myös elinkeinonsa. Vaikka Neuvostoliitto ei onnistunut murtamaan Suomen armeijaa, sen romahtaminen oli ollut hyvin lähellä.
