Jatkosota
Jatkosota
Mikä oli jatkosota?
Talvisodan jälkeen välirauhan aikana sota maailmalla laajeni ja Neuvostoliitto painosti Suomea. Suomi joutui varautumaan mahdolliseen uuteen sotaan ja päätyi vaihtoehtojen puuttuessa Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941. Tässä jatkosodaksi kutsutussa sodassa Suomi ensin valloitti takaisin menetetyt alueet, jota seurasi pitkä asemasotavaihe. Sodan lopussa kesällä 1944 Suomi torjui Neuvostoliiton suurhyökkäyksen ja rauha palasi syyskuussa 1944.
Jatkosodan seurauksena Suomi menetti lisää alueita ja 65 000 suomalaista kuoli. Jatkosota vaikutti koko suomalaiseen yhteiskuntaan: talous, arki ja yhteiskuntajärjestys mukautuivat sotatilaan. Jokaiselle suomalaiselle sota oli erilainen kokemus. Maaseudulla ja kaupungissa, Itä- ja Länsi-Suomessa, lapselle ja vanhukselle, etulinjan sotilaalle ja lottatytölle sota näyttäytyi eri tavoin. Jokaista se kuitenkin kosketti.
Tapahtumat aikajanalla
Puolan valtaamisen jälkeen maailmansodassa oli hetken rauhallisempi kausi. Iso-Britannia ja Ranska valmistautuivat, mutta suuria taisteluita ei ollut. Tilanne muuttui huhtikuussa 1940, kun Saksa valloitti Tanskan nopeasti ja hyökkäsi Norjaan. Taistelut kestivät pari kuukautta, mutta lopulta Saksa sai Norjan haltuunsa ja varmisti Ruotsin rautamalmin saannin. Kuvassa liittoutuneiden sotilaita Saksan pommittamassa Namsoksen kaupungissa.
Saksa hyökkäsi Ranskaan Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin kautta. Belgia kukistui nopeasti. Liittoutuneet jäivät saarroksiin Dunkerquessa, mutta Iso-Britannia evakuoi joukot. Saksa miehitti Pariisin 14.6.1940, ja Ranska antautui aselepoon 22.6.1940.
Viroon matkalla ollut suomalainen matkustajakone Kaleva ammuttiin alas Neuvostoliiton toimesta, ja kaikki kyydissä olleet kuolivat. Suomen johto ei protestoinut eikä paljastanut tapahtuman todellista syytä. Neuvostoliitto ei myöntänyt tapausta, ja siitä vaiettiin myös sodan jälkeen.
Pika-asutuslain avulla valtio otti haltuunsa maata ja jakoi sitä talvisodan evakoille. Asutus suunniteltiin Karjalan mallin mukaisesti, mutta monet evakot haaveilivat yhä paluusta kotiseudulleen. Kuvassa Karjalan evakkoja väliaikaismajoituksessa toukokuussa 1940.
Taisteluksi Britanniasta kutsutaan Saksan ja Iso-Britannian ilmavoimien välistä ilmasotaa, jota käytiin heinäkuusta pitkälle syksyyn vuonna 1940. Saksa pommitti Iso-Britannian kaupunkeja ja yritti tuhota brittien ilmavoimat. Iso-Britannian vastarinta piti, ja Saksa luopui tavoitteestaan valloittaa Iso-Britannia. Kuvassa saksalaisten pommitusten jälkiä Lontoossa 9.9.1940.
Talvisodan jälkeen Suomi haki tukea Saksalta. Saksalainen Josef Veltjens neuvotteli aseiden ja viljan toimittamisesta Suomeen sekä Saksan joukkojen oikeudesta kulkea Suomen läpi Norjaan. Veltjens-sopimuksen ansiosta Suomi sai tykistökalustoa ja muuta sotatarviketta. Kuvassa saksalaisvalmisteinen kenttähaupitsi naamioidussa tuliasemassa Lemillä jatkosodan alettua.
Saksalaisten kauttakulku Suomen läpi Norjaan alkoi heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Kesään 1941 mennessä Suomeen oli sijoitettu 200 000 saksalaissotilasta. He käyttivät Suomen lentokenttiä ja satamia. Kuvassa saksalaisia ilmatorjuntamiehiä Rovaniemellä syyskuussa 1941.
Varsovan ghetto oli suurin natsi-Saksan perustama ghetto. Sinne suljettiin 460 000 juutalaista, joista suurin osa siirrettiin Treblinkan tuhoamisleirille. Tammikuussa 1943 alkoi kansannousu, jonka SS-joukot murskasivat. Ghetto tuhottiin ja sen tilalle perustettiin keskitysleiri.
Italian hyökkäys Kreikkaan ei onnistunut ja Saksa halusi auttaa liittolaistaan. Saksa hyökkäsi 6.4.1941 Jugoslaviaan ja Kreikkaan Italian ja Bulgarian kanssa. Jugoslavia antautui 17.4.1941. Kreikka antautui 27.4.1941, kun saksalaiset valtasivat Ateenan ja Kreetan. Kuvassa saksalainen, Ranskalta sotasaaliina viety panssarivaunu Jugoslavian sotaretken aikana.
Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon tavoitteenaan tuhota Neuvostoliitto valtiona ja saada Saksalle lisää alueita. Hyökkäys tunnetaan nimellä Operaatio Barbarossa. Saksan rinnalla sotaan ryhtyivät muun muassa Unkari ja Suomi. Hyökkäys eteni aluksi nopeasti ja Saksa sai satojatuhansia sotavankeja. Kuvassa neuvostoliittolaisia sotavankeja.
Keväällä 1941 Suomen ja Saksan yhteistyö syveni. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, Suomi jäi odottamaan. Kun Neuvostoliitto pommitti Suomea, Suomi sai syyn aloittaa hyökkäyksen. Suomen tavoitteena oli saada talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Risto Ryti kertoi kansalle sodan alkamisesta radiossa 26.6.1941.
Suomen armeija eteni nopeasti jatkosodan suurhyökkäyksessä ja ylitti vanhan rajan 18.7.1941. Petroskoi vallattiin 1.10.1941 ja siellä järjestettiin voitonparaati. Hyökkäys laajeni menetettyjen alueiden lisäksi uusille alueille, mikä herätti joissakin sotilaissa vastustusta ja jopa kieltäytymisiä.
Neuvostoliitto tuhosi Viipuria vetäytyessään. Suomalaiset valtasivat kaupungin ja ylittivät vanhan rajan syyskuussa 1941. Hyökkäys jatkui Leningradin lähelle, missä rintamalinja pysyi kesään 1944 asti. Viipurin takaisinvaltaus oli suomalaisille tärkeä hetki. Kuvassa 31.8. Viipurissa järjestetty voitonparaati.
Saksa piiritti Leningradia kaksi ja puoli vuotta, ja noin 700 000 ihmistä kuoli. Suomi ei virallisesti osallistunut piiritykseen, mutta suomalaisjoukot estivät kaupungin kulkuyhteyksiä. Leningradin asukkaat kärsivät erittäin vaikeista oloista piirityksen aikana.
Saksalaiset murhasivat yli 30 000 Kiovan juutalaista Babyn Jarin rotkoon 29.9. – 30.9.1941. Keskitysleirien lisäksi Saksalla oli liikkuvia, etnistä puhdistusta tekeviä erikoisjoukkoja, eli Einsatzgruppeja, jotka murhasivat yhteensä arviolta 1,0–1,5 miljoonaa ihmistä. Kuvassa Einsatzgruppe murhaamassa juutalaisia Ivangorodissa, Ukrainassa 1942.
Suomi lopetti hyökkäysvaiheen vallattuaan Poventsan kaupungin Itä-Karjalassa. Iso-Britannia julisti samana päivänä Suomelle sodan. Hyökkäysvaiheessa Suomi kärsi suuria tappioita: yli 25 000 miestä kaatui ja 50 000 miestä haavoittui. Syksyn aikana suomalaiset olivat vallanneet Petroskoin (kuvassa) ja nimenneet sen Äänislinnaksi.
Japani hyökkäsi Havaiji-saarilla sijaitsevaan Yhdysvaltojen laivastotukikohta Pearl Harboriin. Tämän seurauksena Yhdysvallat julisti sodan akselivalloille. Hyökkäyksessä tuhoutui useita laivoja ja lentokoneita. Amerikkalaisia kuoli 2 400.
Neuvosto-armeija hyökkäsi Maaselän kannaksella pyrkien valtaamaan Itä-Karjalan alueita takaisin. Taistelut kestivät yli kuukauden. Krivin taistelussa kaatui yli 4 000 neuvostoliittolaista. Suomalaisten tappiot olivat noin 100 kaatunutta. On viitteitä siitä, että suomalaiset teloittivat sotavankeja.
Joukko Natsi-Saksan johtavia virkamiehiä päätti Wannseessa juutalaisten järjestelmällisestä tuhoamisesta. Juutalaisista päätettiin ottaa irti kaikki taloudellinen hyöty ennen tuhoamista. Holokaustissa kuoli yhteensä 10–12 miljoonaa ihmistä. Juutalaisten lisäksi saksalaiset surmasivat romaneja, vammaisia ja poliittisia vankeja. Kuvassa Hollannin juutalaisia Mauthausenin keskitysleirillä.
Auschwitzissä murhattiin yli miljoona ihmistä, pääosin kaasukammioissa Zyklon B -kaasulla. Ruumiit poltettiin krematorioissa. Leirillä teetettiin myös orjatyötä, ja moni kuoli nälkään ja sairauksiin. Natsi-Saksalla oli useita keskitys- ja tuhoamisleirejä, kuten Bergen-Belsen, Sobibor ja Dachau. Kuvassa Unkarin juutalaisia valitaan työhön tai tuhottavaksi.
Kiestingissä käytiin asemasodan ajan suurimmat taistelut. Taisteluissa kuoli 15 000 neuvostoliittolaista ja suomalais-saksalaisia joukkoja 418 henkeä. Kuvassa tuhoutunutta maisemaa Kiestingissä.
Adolf Hitler saapui Suomeen juhlistamaan Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivää. He tapasivat Immolassa Imatralla, ylipäällikön junassa. Mannerheim teki myöhemmin vastavierailun Saksaan. Junan salonkivaunu on nykyään Mikkelissä, ja sen sisätiloihin pääsee tutustumaan kerran vuodessa Mannerheimin syntymäpäivänä.
SS-joukkojen ja Gestapon johtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa keskustelemassa juutalaisten luovuttamisesta Saksalle. Suomi ei luovuttanut omia juutalaisiaan, mutta juutalaispakolaisista ja -sotavangeista osa luovutettiin. Kuvassa kompastuskiviä, joilla Holokaustin uhreja muistetaan.
Stalingradin taistelu oli merkittävä käännekohta toisessa maailmansodassa. Saksa hyökkäsi kaupunkiin heinäkuussa 1942, mutta Neuvostoliitto piiritti saksalaiset marraskuussa ja pakotti heidät antautumaan 2.2.1943. Suomessa tappio herätti ajatuksia Saksan häviöstä, ja ensimmäiset rauhantunnustelut Neuvostoliiton kanssa aloitettiin.
Liittoutuneet tekivät maihinnousun Sisiliaan. Hyökkäykseen osallistui 160 000 sotilasta. Alun vaikeuksien jälkeen liittoutuneet saivat italialaisista joukoista yliotteen ja Italia teki aselevon 8.9.1943. Kuvassa Italiaa johtanut Benito Mussolini, joka syrjäytettiin 25.7.1943.
Neuvostoliitto sai työnnettyä saksalaisjoukot kauemmaksi Leningradista, ja kaupungin piiritys päättyi. Tämä mahdollisti suurhyökkäyksen Suomen joukkoja vastaan Karjalan kannaksella. Neuvostoliitossa toista maailmansotaa kutsutaan suureksi isänmaalliseksi sodaksi. Kuva on neuvostoliittolainen propagandakuva.
Helmikuussa 1944 Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä kolmena yönä, vaurioittaen satoja rakennuksia ja surmaten 146 ihmistä. Tavoitteena oli pakottaa Suomi rauhaan, mutta siinä ei onnistuttu. Pommitusten tuhot jäivät verrattain pieniksi suomalaisten tehokkaan ilmatorjunnan ansiosta. Sirpalevaurioita on yhä nähtävissä kaupungissa. Kuvassa Helsingin yliopiston päärakennus tulessa 27.2.1944.
Liittoutuneet toteuttivat sotahistorian suurimman maihinnousun Normandiaan kesäkuussa 1944. Jo ensimmäisenä päivänä Ranskaan tuotiin yli 150 000 sotilasta. Pariisi vapautettiin elokuussa, ja liittoutuneet etenivät kohti Saksaa. Taistelut Länsi-Euroopassa jatkuivat kevääseen 1945 asti, kunnes Saksa antautui.
Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella, murskaten suomalaisten puolustusasemia. Suomalaiset joutuivat perääntymään paniikin ja sekasorron vallassa. Myöhemmin myös taaempia puolustuslinjoja menetettiin. Kuvassa haavoittunutta kannetaan autoon sairaalaan vietäväksi Vammeljärvellä 14.6.1944.
Suomalaiset perääntyivät Viipurista lähes taisteluitta ja Neuvostoliitto valtasi kaupungin. Viipurin puolustuksen nopea luhistuminen aiheutti järkytystä sodanjohdossa. Kuvassa evakuoitu ja autio Viipuri 18.6.1944.
Suomi ja Saksa taistelivat yhteistä vihollista Neuvostoliittoa vastaan ilman virallista liittosopimusta, kunnes Saksa painosti Suomen solmimaan Ryti-Ribbentrop-sopimuksen. Presidentti Ryti teki sopimuksen omissa nimissään, mikä mahdollisti Suomelle irtautumisen liittolaisuudesta myöhemmin. Mannerheim käytti tätä hyväksi ja irrotti Suomen Saksasta oikealla hetkellä. Kuva: Saksa lähetti Suomeen lento-osasto Kuhlmayn, joka auttoi Suomea pysäyttämään neuvostoarmeijan hyökkäyksen.
Suomi torjui Neuvostoliiton hyökkäyksen Talin-Ihantalan alueella Viipurin pohjoispuolella saksalaisten tuella. Tämä voitto esti Neuvostoliittoa etenemästä kohti Etelä-Suomea. Taistelu oli Pohjoismaiden suurin, ja sen jälkeen Suomi saavutti lisää torjuntavoittoja. Kuvassa suomalaissotilaat tuhoamassa neuvostopanssaria.
Ilomantsin taistelu oli Neuvostoliiton viimeinen suuri hyökkäys Suomea vastaan jatkosodassa. Tarkoituksena oli kiertää suomalaiset, mutta suomalaiset saartoivat joukot ja torjuivat hyökkäyksen. Neuvostojoukot pakenivat, ja Suomi sai runsaasti kalustoa sotasaaliiksi. Kuvassa tuhottu neuvostopanssari Ilomantsin Lehmivaarassa.
Kun Neuvostoliiton hyökkäys oli pysäytetty, presidentti Ryti erosi tehtävästään. Tämän jälkeen uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim aloitti rauhanneuvottelut. Suomi katkaisi suhteensa Saksaan, ja aselepo alkoi 4.9.1944. Suomi joutui hyväksymään kovat rauhanehdot, ja välirauha solmittiin Moskovassa 19.9.1944. Kuvassa suomalainen ja neuvostoliittolainen upseeri vertailevat kellojaan Viipurissa aselevon tultua.
